Jokainen ihminen kuuluu johonkin ryhmään, perheeseen, kylään, kuntaan, kansaan, ystäväpiiriin, harrastusporukkaan, kouluryhmään, työporukkaan jne. Tässä kirjoituksessa tarkastelen kuitenkin ryhmiä erityisesti opetuksen ja oppimisen näkökulmasta.
Ryhmään tullessaan ihmiset tuovat mukanaan kokemuksensa aiemmista ryhmistään, joihin ovat kuuluneet ja tai kuuluvat yhä jossain toisessa toimintaympäristössä. Nämä kokemukset voivat olla joko hyviä tai huonoja. Hyviin ryhmiin kuuluminen edistää ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja positiiviset kokemukset ryhmistä auttavat ihmistä uusissa ryhmätilanteista.
Uuden opetusryhmän kokoontuessa olennaista on ryhmäytyminen. Tämän onnistumiseksi opettaja voi hyödyntää aktiivisen ryhmäyttämisen keinoja ja menetelmiä. Ryhmäyttämisessä ohjaaja pyrkii tutustuttamaan ryhmän jäsenet toisiinsa sekä luomaan ryhmään turvallisen, luottamuksellisen ja vuorovaikutuksellinen ilmapiirin. Onnistunut ryhmäytyminen edistää oppijoiden viihtyvyyttä ryhmässä, motivoi työskentelemään yhdessä ja edistää myös yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta opetuksen aikana, ja kokonaisuudessaan edistää siten myös yksilöiden oppimista. Erilaiset ryhmäyttämisen menetelmät ovat yhteisleikkejä, tutustumisleikkejä, yhteistoimintaharjoituksia, tunteiden ja ilmaisemisen sekä vuorovaikutuksen harjoituksia.
Hyvissä ryhmissä toimiessaan ihminen tulee hyväksytyksi omana itsenään ilman tarvetta esittää mitään tiettyä roolia. Hyvässä ryhmässä oppii erilaisuuden sietämistä ja empatiakykyä. Hyvässä ryhmässä luova toiminta lisääntyy sekä tunne- ja vuorovaikutustaidot kehittyvät. Lisäksi hyvällä ryhmällä on vaikutusta yksilöiden pätevyyden kokemiseen lisäten ryhmän jäsenten itsevarmuutta ja rohkeutta.
Olen mielestäni aika paljon ollut mukana erilaisissa opetusryhmissä, joissa on hyödynnetty erilaisia ryhmäyttämisen menetelmiä. Olen itse ollut useita kertoja vastuussa ryhmäyttämisprosessista. Ryhmäyttämismenetelmät ovat opettaneet minulle, että toisinaan itse toiminta on arvokkaampaa kuin sisältö. Sen vuoksi olenkin innostunut pedagogisten menetelmien mahdollisuuksista oppimisen välineinä.
Ryhmän ohjaamisessa mielestäni ryhmäyttämisen lisäksi on tärkeää määritellä ryhmän toiminnalle tavoitteet sekä luoda ryhmälle yhteiset säännöt ja sitouttaa ryhmän jäsenet näihin. Lisäksi ohjaajan tulisi osata huomioida toiminnan ja opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa ryhmäläisten erilaisuus. Hyvä ohjaaja osaa antaa palautetta sekä yksilöille että koko ryhmälle tilanteen ja tarpeen mukaan. Toimivan ryhmän opettajana on innostavaa ja motivoivaa olla. Olen huomannut, että toimivassa ryhmässä opettaja oppii itsekin paljon aiheesta jota ryhmä käsittelee. Ryhmä, joka ei toimi hyvin haastaa opettajan kehittymään omissa ohjaamisen taidoissa. Haastava ryhmä vaikuttaa sekä ryhmäläisten että ohjaajan jaksamiseen.
Ohjaajan on hyvä tiedostaa, että ryhmän toiminnassa on nähtävissä erilaisia vaiheita. Näitä ovat alkuvaihe, ryhmän jäsentymisvaihe, vakiintumisvaihe, kypsän toiminnan vaihe sekä hajoamisavaihe. Ohjaajan on hyvä tunnistaa missä tilassa ryhmä kulloinkin on ja osata ohjata ryhmää tarvittaessa vaiheen mukaisesti sekä johdattaa tarvittaessa uuteen vaiheeseen. Vaiheesta riippuen ryhmä tarvitsee hieman erilaista ohjausta ja tukea ohjaajalta. Ryhmän toiminnan loppuvaiheessa on hyvä käyttää aikaa ryhmästä luopumiseen. Hyvää ryhmää tulee kaikkien ikävä!
Lähteet:
Aalto, M. & Pikkarainen, J. R.syke. Toimintakokemusmenetelmät. Nuorisokasvatussäätiö, Terveys ry ja Sosiaali- ja terveysministeriö. (Teoksen vuosiluku ei tiedossa.)
Pruuki, H. & Pruuki, L. 2005. Löytöretki. Rippikoulun ohjaajien opas. Nuorten keskus - LK-kirjat.