Oppimisprosessi ja opetussuunnittelu

Ennen opettajankoulutuksen alkua täyttäessäni Hopsiani tutuistuin ensimmäistä kertaa tietoisesti termiin oppimisprosessi.  Olen siis saattanut kuulla sen aiemminkin, mutta en ole kiinnitänyt siihen huomiotani erityisessmin. Kirjoitin hopsiini näin:

"Termin oppimisprosessin selittäminen itselleni täydellisesti menee arvailuksi. En varmuudella osaa kertoa mitä kaikkea se sisältää. Uskon kuitenkin, että olen opetussuunnittelussa huomioinut tätäkin asiaa. "

Ajattelin ennen opintojamme, että oppimisprosessi on kokonaisuus, jossa on alku ja loppu. Oppimisprosessi alkaa sillä, että selvitetään konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti, mitä ihminen tietää aiheesta ennestään ja tämän jälkeen aloitetaan uuden aiheen käsittely. Lisäksi ajattelin tuolloin, että koska ihmiset ovat erilaisia ja oppivat eri tavoin, on oppimisen varmistamiseksi käytettävä erilaisia opetusmentelmiä. Lopuksi testataan mitä ollaan opittu ja opettaja antaa arvosanan.

Lisäksi olen ajatellut, että oppilaan oppimistoimintaa tulee huomioida kannustamalla ja antamalla positiivista palautetta prosessin aikana.

Olin erittäin iloinen ja innostunut, että juuri meidän tiimimme sai opetettavakseen oppimisprosessi -aiheen. Oppimisprosessi olikin kiinnostavin niistä asioista, joista halusin tietää ja oppia lisää hopsin täytettyäni. Ja mitä enemmän olen aiheesta oppinut, sitä enemmän olen halunnut oppia siitä lisää.

Olen lainannut kirjastosta kirjoja, joissa käsitellään oppimista ja ajattelua sekä erilaisia opettamisen menetelmiä oppimiseen liittyen. Olen huomannut, että kuinka olen alkanut muodostaa omia käsityksiäni asiasta ja ensimmäistä kertaa tietoisesti huomannut, kuinka konstruoin oppimaani osaksi omaa osaamistani.

Mielestäni yksi tärkeimmistä kokemuksista aiheeseen liittyen on ollut oppimaan oppimisen käsitteen tarkempi ymmärtäminen. Se on avannut eteeni ihan uuden maailman oppimiseen liittyen. Ajattelen nyt, että oppimaan oppiminen on prosessi, jossa ihminen kehittää omia oppimisen taitojaan. Oppimaan oppimisessa ihminen tulee ensin tietoisemmaksi omasta oppimisestaan ja reflektion kautta hän kykenee muokkaamaan omia oppimisprosessejaan paremmiksi. Välillä tuntuu, että pää menee pyörälle kun yrittää hahmottaa, miten monikerroksinen asia oppiminen tästä näkökulmasta lopulta on.

Oppimaan oppiminen on taito, jota voi harjoitella. Opettajan on hyvä ohjata opiskelijoita tarkastelemaan ja kehittämään omia opiskelun ja oppimisen taitojaan. Lisäksi opettaja voi tukea opiskelijoiden oppimisen taitojen kehittymistä erilaisilla menetelmillä.

Olen konkreettisesti huomannut, kuinka innostus ja motivaatio käytännössä suuntaavat opiskelijan kiinnostusta ja opiskelua. Aihe on innoittanut itseäni sen verran, että olen käyttänyt aika paljonkin aikaa tämän asian oppimiseksi ja sisäistämiseksi. Olen huomannut myös, että tietoisuus omasta oppimisestani ja sen prosesseista on tuonut minulle lisää ymmärrystä suhteessa shakkipedagogiikkaan. Ymmärrän nyt huomattavasti paremmin myös, miksi ja miten esimerkiksi shakki kehittää ihmisen taitoja niin laaja-alaisesti. Kirjoitan tästä lisää sitten erillisessä shakkipedagogiikkaa käsittelevässä teoriassa.

Omassa opetuksesessamme kuvasimme oppimisprosessia siten, että prosesia tarkasteltiin erilaisten vaiheiden kautta. Nämä vaiheet ovat osittain päällekkäisiä. 

Oppimisprosessin vaiheet

1. Oppiminen harvoin lähtee koskaan nollatilanteesta, vaan jokaisella on aina jonkinlaista ennakko-osaamista tai kokemusta asioihin. Oppimisprosessin alussa on  tärkeä selvittää, mitä tämä aiempi osaaminen, käsitys ja ymmärrys opittavasta asiasta on. Tällöin puhutaan aiemman osaamisen aktivoinnista.

2. Oppimistarpeen tunnistaminen. Kun aiempaa osaamista on aktivoitu ja selvitetty, päästään vaiheeseen, jossa voidaan tunnistaa, mitä aiheesta ei vielä osata tai ymmärretä riittävän laadukkaasti, mitä pitää vielä oppia.

3. Motivointi. Että oppimisprosessi lähtisi mahdollisimman laadukkaasti liikkeelle, täytyy oppijan olla motivoitunut oppimaan kyseistä asiaa. Jos motivoitumista ei tapahdu, oppimisprosessista puuttuu tiettyä tehokkuutta ja vaikuttavuutta oppimisen kannalta. Motivaatio on ikään kuin polttoaine, joka pitää oppimisprosessin käynnissä. Kun motivaatio loppuu, myös oppimisprosessi keskeytyy.

4. Tiedonhankinta. Oppiminen edellyttää tiedon lisääntymistä. Tietoa voi hankkia eri tavoin. Kuulemalla, näkemällä, lukemalla, kokemalla, tekemällä, havainnoimalla, tutkimalla ym.

5. Sisäistäminen. Hankittu tieto ei saa jäädä ulkokohtaiseksi, vaan oppiakseen ihmisen pitää omakohtaistaa tieto, sisäistää se.

6. Soveltaminen. Oppiminen on kompetenssin muutosta. Tämän kompetenssin muutoksen huomaa vasta, kun toimitaan tämän uuden osaamisen mukaisesti. Onnistunut uuden tiedon soveltaminen käytäntöön voi varmistaa sen, että onko tosiaan opittu.

7. Arviointi ja reflektointi. Oppija arvioi lopputulosta ja pyrkii pohtimaan mitä on oppinut, mitä on vielä oppimatta ja miten voidaan kehittää osaamista edelleen. Prosessi alkaa ikään kuin alusta. Oppiminen on siten jaktuva prosessi. Toisilta saatu palaute auttaa oppijaa oman osaamisen arvioinnissa ja reflektoinnissa.

Oppimisprosessin vaiheet kannattaa huomioida aina opetusta suunnitellessa.  Ajattelen, että oppimisprosessin vaiheet huomioimalla opetuksen toteutuksesta tulee eheä kokonaisuus ja sen avulla opettaja kykenee ohjaamaan oppimisen etenemistä johdonmukaisesti, oli sitten kyseessä yksittäinen opetustuokio, kokonainen kurssi tai tutkinto. 

Oppimisprosessin etenemistä havainnoimalla ja arvioimalla opettaja voi tarvittaessa muuttaa toteutusta aina tarpeen mukaan. Opettajana on tärkeä ymmärtää, että oppimisprosessit ovat opiskelijoilla erilaisia ja yksilöllisiä. Yksilöllisyys on tärkeää huomioida  opetusta suunnitellessa että toteuttaessa. Opettaja voi edistää kunkin opiskelijan oppimisprosessia myös antamalla heille henkilökohtaista palautetta opiskelun aikana. 

Koulunkäynnin ja iltapäivätoiminnan ohjaajan ammattitutkinnon perusteet

Olen koulutukseltani yhteisöpedagogi, joka on humanistisen ja kasvatusalan ammattikorkeakoulututkinto. Olen tulkinnut niin, että opettajan pedagogiset opinnot suoritettuani olen pätevä toimimaan esimerkiksi koulunkäynnin ja iltapäivätoiminnan ohjaajien koulutuksessa opettajana. Lisäksi olen tällä hetkellä suunnittelemassa shakki- ja pelipedagogiikkaan perustuvaa koulutusta erään kaupungin aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajille. Näistä syistä olenkin kiinnostunut  koulunkäynnin ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinnon perusteista ja tässä tekstissä esitän muutamia havaintojani niistä.

Koulunkäynnin- ja iltapäivätoiminnnan ohjaajan töitä tehdään pääasiassa kouluissa lasten parissa. Niinpä ammatin ydinosaamiseen kuuluvat erilaiset kasvatukseen ja ohjaukseen liittyvät sisällöt. Koulunkäynninohjaajien rooliin kuuluu opettajien avustaminen opetuksessa, oppilaiden oppimisen tukeminen ja heidän avustamisensa. Omalla työllään koulunkäynnin ohjaaja osallistuu koulussa tapahtuvaan oppilaiden kasvun tukemiseen. Lisäksi koulunkäynninohjaajat toimivat hyvin usein erityisiä tarpeita omaavien lasten henkilökohtaisina avustajina kouluissa.

Aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajien työ sijoittuu pääsääntöisesti koulupäivän ulkopuoliseen aikaan. Yhtenä näkökulmana aamu- ja iltapäivätoimintaan on se, että osallistuessaan siihen koululaisen ei tarvitse olla yksin pitkiä aikoja kotona, vaan hänelle tarjotaan  turvallinen ja kehittävä toimintaympäristö ennen koulupäivän alkua ja/tai heti koulupäivän jälkeen.

Erilaisten ammattitutkintojen perusteista on aina olemassa opetushallituksen määräys. Nykyinen määräys koulunkäynnin ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinnon perusteista on ollut voimassa 1.1.2011 lähtien. Määräys tarkoittaa sitä, että tutkinnon järjestäjä ei voi olla noudattamatta tutkinnon perusteita eikä poiketa niistä. Näin ollen määräys velvoittaa sekä oppilaitosta että sen opettajia.

Tutkinto muodostuu sekä pakollisista opinnoista että vapaavalintaisista opinnoista. Opintojen sisältöjä määrittävät osaamistavoitteet, eli osaamisen kohteet. Näihin osaamistavoitteisiin liittyy olennaisesti arviointikriteerit, jotka kuvaavat sen osaamisen tason, joka opiskelijalla tutkinnon suorittamisen jälkeen tulee olla kussakin osaamistavoitteessa. Osaamistavoitteet ja arviointikriteerit nousee työelämän käytännön vaatimuksista ja tällöin puhutaankin koulutuksen työelämälähtöisyydestä.

Pakollisten opintojen ammatillisen toiminnan -osioissa on paljon teemallisia yhtäläisyyksiä omien opettajan opintojemme kanssa: esimerkiksi monikulttuurisuus, työhyvinvointi, moniammatillinen yhteistyö, ammattietiikka, lainsäädäntö ja sisäinen yrittäjyys. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että omista opettajan pedagogisista opinnoistani on siis konkreettista hyötyä näiden sisältöjen osaamisen ja opettamisen kannalta.

Muita pakollisia osioita ovat oppimisen ja toiminnan tukeminen ja ohjaaminen, kasvun ja kehityksen tukemisen ohjaaminen sekä erityistä tukea tarvitsevien ohjaaminen. Nämä sisällöt ovat  pääsääntöisesti tuttuja jo yhteisöpedagogi -opinnoistani. Opintojen sisällöt ovat kyllä innostavia. Olisi hienoa saada olla opettamassa näitä aiheita tuleville ammattilaisille.

Löysin kuitenkin muutamia sisältöjä, joista minulla ei suoraan ole kokemusta; tällainen on esimerkiksi kielellisen kehityksen tukeminen. Alla olevassa kuvassa kielellisen kehityksen tukemisen -kokonaisuuden arviointikriteerit. 

Muita sisältöjä, joista minulla ei juurikaan ole osaamista ovat vammaisen lapsen tai nuoren ohjaaminen ja avustaminen, liikunta- tai näkö/kuulo -vammaisen ohjaaminen ja avustaminen sekä autismin kirjon häiriöistä kärsivien lasten ohjaaminen ja auttaminen ja ergonominen toiminta. Kuvassa näiden teemojen arviointikriteerit:

Tässä kohtaa toivonkin, että toimisin moniammatillisessa työyhteisössä, jossa opettajakollegoissani olisi tällaista osaamista. Usein tämän alan opettajissa onkin sellaisia, joiden pohjakoulutuksenssa on sosiaali- tai terveysalan opintoja. Tällainen koulutus on esimerkiksi sosionomin koulutus. Kuitenkin tähän opetussuunnitelmaan tutustuttuani uskon, että minulla olisi paljon osaamista juuri kasvatuksen ja ohjauksen sisältöihin, ja että voisin hyvinkin toimia alan opettajana.