Ammatillisen opettajan opintojen aloittamiseen mennessä minulle on kertynyt jo runsaasti kokemusta opettajan tehtävistä. Olen toiminut sijaisopettajana erilaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa sekä kouluttanut ja ohjannut lapsia ja nuoria erilaisissa nuorisotyön tehtävissä.
Olenkin näiden opettajaopintojen aikana huomannut hyväksi, että voin tarkastella saamaani uutta tietoa peilaten sitä aiempiin kokemuksiini ja osaamiseeni. Koen konkreettisesti, kuinka konstruoin uutta tietoa osaksi omaa osaamistani ja samalla saan arvokasta käytännön ymmärrystä konstruktiivisen oppimisen mekanismeista.
Aiemmin opetusta suunnitellessani opetuksen perustana olivat ne asiat, joita minä halusin mielelläni opettaa ja mikä minun mielestäni oli minkäkin aiheen suhteen tärkeää. Opettajan työssä täytyy kyllä pohtia sitä, mikä on aiheen osaamisen kannalta on opiskelijan välttämätöntä tietää ja mitkä taidot välttämättömiä hallita. Tällöin puhutaan niin sanotusta opetuksen ydinaineksesta. Kuitenkin olen nyt ymmärtänyt, että tämä ydinaines nousee opetussuunnitelmasta ja koulutuksen arviointikriteereistä eikä opettajan omista toiveista. Ydinainesanalyysistä kerron tässä blogissa enemmän toisessa kirjoituksessa.
Opetuksen suunnittelun lähtökohtana toimii opetussuunnitelma. Hyvä opetussuunnitelma on laadittu työelämän osaamisvaatimukset huomioiden. Opetussuunnitelman työelämälähtöisyydellä varmistetaan, että opiskelijalla on koulutuksen suoritettuaan riittävä ammatillinen osaaminen suhteessa työelämän vaatimuksiin.
Opetuksen suunnittelun toinen lähtökohta on opiskelijoiden osaamisen lähtötaso. Tähän liittyy seuraavat toimenpiteet:
1) Opiskelijoiden osaamisen selvittäminen. Tämän voi tehdä esimerkiksi lähtötasotestillä tai opiskelijoiden tekemällä itsearvioinnilla.
2) Opetusta suunniteltaessa on suunniteltava, miten opiskelijoiden aiemmin hankittu osaaminen huomioidaan opetuksessa.
3) Lisäksi opetusta suunniteltaessa on hyvä huomioida opetuksen kohderyhmän erityispiirteet: Onko kyse aikuisista, nuorista vai lapsista? Millainen on koulutukseen osallistuvien keskimääräinen elämäntilanne, eli onko kyseessä juuri peruskoulunsa päättäneet vai jo työelämässä vuosia toimineet ihmiset.
Ydinainesanalyysin ja oppija-analyysin perusteella suunnitellaan seuraavaksi opintokokonaisuuden osaamistavoitteet. Tavoitteet jakautuvat sekä toiminnallisiin että tiedollisiin tavoitteisiin. Omissa opettajaopinnoissamme olemme suunnitelleet opetustuokioita, ja apunamme suunnittelussa olemme käyttäneet opetuksen toteuttamissuunnitelma -pohjaa. Siinä opetuksen sisältöä tarkastellaan kuvaamalla käytettävät oppi- ja opetusmaterialit.
Opetus- ja oppimateriaaleihin vaikuttaa opetuksessa käytettävät opetusmenetelmät. Näin ollen koen, että opetus- ja oppimateriaalia ja käytettävät menetelmät suunnitellaan ikään kuin vuorovaikutteisesti. Olen kokenut, että usein saattaa olla hyödyllistä valita ensin käytettävä opetusmenetelmä, ja valmistella sitten oppi- ja opetusmateriaali tämän menetelmän mukaisesti. Opetusmenetelmissä on hyvä huomioida myös oppimisprosessin näkökulma, jossa oppimisen katsotaan edellyttävän sekä opettajan opetustekoja että opiskelijan oppimistekoja. Siksi on erityisen tärkeää huomioida oppimisen kannalta, että opetusmenetelmät aktivoivat opiskelijaa itseään.
Opetuksen suunnittelun vaiheisiin kuuluu myös arvioinnin suunnittelu. Arvioinnin suunnittelua on hyvä tehdä muun suunnitelun yhteydessä eikä niinkään erillisenä suunnitteluna. Arviointi oikein käytettynä tukee opiskelijan oppimista. Arviointia pohdin lisää toisessa blogitekstissä.