Arviointia ohjaavat määräykset, ohjeet ja käytänteet

Annapurnan ryhmä piti kattavan opetuksena arviointia ohjaavista määräyksistä ja ohjeista 19.10. webinaarissa. Tässä tekstissä käsittelen referoiden heidän opetusmateriaalinsa.

Ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakouluissa arvioinnin perusta on erilainen. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden arvioinnista säädetään laissa. Ammattikorkeakoulujen arviointi perustuu kunkin korkeakoulun omaan arviointisääntöön. Lisäksi ammatillisen koulutuksen arviointia ohjaa Opetushallituksen määräykset kunkin ammatillisen tutkinnon perusteista.

Ammatillisen koulutuksen arviointia säätelevässä laissa sanotaan, että arviointi ohjaa ja kannustaa opiskelua ja tavoitteena on kehittää opiskelijan itsearviointitaitoja. Lisäksi arvioinnin tarkoituksena on saada tietoa opiskelijan osaamisesta ja varmistetaan, että opiskelija saavuttaa opintosuunnitelman perusteissa mainitut ammattitaito- ja osaamisvaatimukset. Arviointi perustuu aina koulutuksen osaamistavoitteisiin ja arviointikriteereihin.

Ammattikorkeakoulun arviointisäännöstä käy ilmi arvioinnin toteuttaminen, arviointiasteikot ja niiden soveltaminen, tutkintolautakunnan tehtävät, arvioinnin tuloksista tiedottaminen sekä arvosanan korottamista ja arvioinnin oikaisua koskevat käytänteet.

Ammatillisessa opetuksessa arvioinnin merkittävänä päämääränä on, että opiskelija oppii tunnistamaan omaa osaamistaan suhteessa vaadittuun osaamistasoon. Näin itsearviointi ja siihen ohjaaminen on tärkeässä roolissa. Ammattikorkeakoulussa arvioinnin perustana on opiskelijan osaaminen suhteessa kunkin opintojakson osaamistavoitteisiin.

Mielestäni osaamisperusteinen arviointi, jonka perustana on opintosuunnitelman perusteissa mainitut ammattitaito- ja osaamistavoitteet on motivoivaa ja ohjaa opiskelijaa itseohjautuvuuteen sekä kehittää opiskelijan itsearviointitaitoja. Mikäli kursseista annetaan vain numero tai suoritusmerkintä, vailla ymmärrettävää yhteyttä osaamistavoitteisiin, opiskelijat ohjataan vain kurssien suorittamiseen eikä ammattitaidon ja osaamisen kehittämiseen. 

Lähteitä:

Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta (arviointi luvussa 4) 

Opetushallituksen ohjeet ammatillista peruskoulutuksen ja näyttötutkintojen arvioinnista

Ammattikorkeakoululaki

Laki ammattikorkeakoululain muuttamisesta

Näkökulmia arviointiin

Ihme (2009) kertoilee kirjassaan  Arviointi työvälineenä - Lasten ja nuorten kasvun tukeminen arvioinnin tehtäviä. Kirjassa arviointia käsitellään erityisesti perusopetuksen näkökulmasta. Arvioinnin tehtäviä kuvaavat myös Koppinen, Korpinen & Pollari (1999) kirjassaan Arviointi oppimisen tukena.  Olenkin heitä mukaellen tehnyt seuraavan listan arvioinnin tehtävistä ja merkityksestä omaa opettajuuttani ajatellen.

1) Arviointi on tärkeä osa opetuksen kokonaisuutta ja huomioitava opetuksen suunnittelussa

2) Arviointi tukee, kannustaa ja vahvistaa opiskelijan persoonallista kasvua ja hyvinvointia

3) Arviointi ohjaa ja edistää opiskelijan oppimista osaamistavoitteiden suunnassa

4) Arvioida voi oppimisedellytyksiä ja valmiuksia, osaamisen lähtötasoa, oppimisprosessia sekä oppimisen lopputulosta eli osaamista

Arviointi, joka edistää opiskelijan oppimista on objektiivista, mutta silti henkilökohtaista, eli sen taustalla on ajatus, että opettaja tuntee opiskelijansa.  Arvioinin ja palautteen tulee olla selkeää ja ymmärrettävää. Hyvä palaute ohjaa opiskelijan etenemistä opinnoissa ja tarvittaessa antaa konkreettisia toimenpiteitä osaamisen kehittämiseksi.

Koppinen, Korpinen & Pollari (1999) ovat listanneet hyvän arvioinnin tuntomerkkejä:

1) Suunniteltua

2) Luotettavaa

3) Johdonmukaista

4) Oikeudenmukaista
5) Perustuu arviointikriteereihin

Arvioinnin kautta opiskelija oppii tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja asioita, joita hänen kannattaa vielä kehittää. Hyvä arviointi tukee siten opiskelijan itsetuntemusta. Saadun palautteen perusteella opiskelija myös rakentaa minäkuvaansa. Onnistunut palaute lisää opiskelijan motivaatiota. 

Nykyisen oppimiskäsityksen mukaan oppiminen edellyttää, että opiskelija on vuorovaikutuksessa opiskeltavan aineksen kanssa (Ihme, 2009). Niinpä  oppimisprosessin arvioinnilla voidaan edistää opiskelijan opiskelutaitojen kehittymistä sekä tehostaa hänen työskentelymenetelmiään. Lisäksi oppimisprosessin arvioimisella voidaan seurata opiskelijan tiedollista ja taidollisen osaamisen kehittymistä. (Peruskoulun oppilaan arvioinnin perusteet, Opetushallitus 1999.) 

Osaamisen arviointi eroaa oppimisen arvioinnista siinä, että oppimisen arviointia pitäisi tapahtua jatkuvasti osana opetusta, kun taas osaamista arvioidaan siinä vaiheessa kun on ensin opiskeltu tavoitteena olleet asiat. Osaamisperusteisuuteen kuuluu, että osaaminen osoitetaan ja osaamista arvioidaan ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden arviointikriteerien mukaisesti. 

Arviointia suunnitellessa on hyvä pohtia mikä on vaadittu osaamisen taso. Vaadittu osaamisen taso sanoitetaan erilaisilla verbeillä. Tällaisia erilaisia osaamisen tasoja ovat muun muassa muistaminen, ymmärtäminen, soveltaminen, analysoiminen, yhdistäminen ja arvioiminen. (Bloom 1956.) Kuvassa Oamkin Bloomin taksonomiasta sovellettu osaamisen arviointimalli:

Miten ohjaan opiskelijan ymmärtämään ammattitaitovaatimukset ja arviointikriteerit?

Arviointia käsittelevässä webinaarissa aiheenamme oli, miten varmistetaan, että opiskelijat ymmärtävät osaamistavoitteet/ammattitaitovaatimukset? Meille oli sovittu kokoontuminen AC:een suunnittelemaan tuntia, mutta Kyösti oli estynyt, joten suunnittelimme tunnin kahdestaan Aijan kanssa. Suunnittelumme pohjana toimi oman opettajaopintojemme arvioinninkohteet, osaamistavoitteet ja arviointikriteerit -asiakirja. Kyösti oli sitten jatkossa mukana  suunnitelman edelleen kehittämisessä.

Asiakirjassa osaamistavoitteemme ja niitä vastaavat arviointikriteerit oli kuvattu seuraavasti:

5. Ohjaat opiskelijan ymmärtämään ammattitaitovaatimukset / osaamistavoitteet, arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit. 

Opettajaopiskelija perehdyttää opiskelijat opettamansa koulutuskokonaisuuden ammattitaitovaatimuksiin/osaamistavoitteisiin. 

Hän käsittelee arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit opiskelijoiden kanssa erilaisia opetusmenetelmiä hyödyntäen.

Päätimme, että toteutamme opetuksemme siten, että käytännössä  ohjaamme opiskelijatovereitamme ymmärtämään omia opintojamme koskevia ammattitaitovaatimuksia/osaamistavoitteita ja arvioinnin kohteita ja kriteerejä. Tähän tavoitteeseen yritimme päästä hyödyntämällä monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä. Menetelmien valinnassa korostimme juuri sitä, että menetelmät osaltaan varmistavat sitä, että opiskelijat ymmärtävät myös sisällön. Samalla saamme kokemusta monipuolisten opetusmenetelmien toteutusosaamisesta ja opiskelijamme saavat käytännön kokemusta siitä, miten ohjataan opiskelijoita ymmärtämään ammattitaitovaatimukset ja osaamiskriteerit.

Ennakkotehtävässä opiskelijat tutustuivat oman opettajaopintojemme arvioinninkohteet, osaamistavoitteet ja arviointikriteerit -asiakirjaan. Tarkoituksena oli havainnollistaa, että mistä osista tällainen asiakirja koostuu ja lisäksi kysymyksillä ohjattiin opiskelijat löytämään tarvittavaa tietoa asiakirjasta. Tehtävän suunnittelu oli mennyt hieman pieleen itseltämme, sillä olimme laskeneet osaamisalueet väärin. Joka tapauksessa asia toimi hyvin osaltaan opiskelijoiden osaamisen varmistamisen näkökulmasta, sillä asia herätti keskustelua ja opiskelijaryhmästä juuri nousi tämä havainto, että olimme laskeneet asian väärin. Lisäksi opin, että kysymyksenasettelulla opettaja voi ohjata opiskelijoita toivottujen havaintojen tekemiseen ja samalla varmistaa asian oppimista.

Opetustuokioon suunniteltuihin opetusmenetelmiin oli sisällytetty se ajatus, että kyseessä on opintojen eri vaiheessa tapahtuva aiheen käsittely.

Koin, että ennakkotehtävän toteutus toimi hyvänä esimerkkinä, miten opintojen alkuvaiheessa voidaan tutustua opintojen rakenteeseen, osaamistavoitteisiin sekä arviointiin. Aloitusvaiheen näkökulmasta tarkastelimme myös toteutusosaamisen osaamisaluetta, koska toteutusosaaminen on omissakin opinnoissamme vasta varsinaisesti tulossa harjoittelun myötä. Olemme siis jokseenkin aloitusvaiheessa suhteessa toteutusosaamiseen, vaikka kyllähän meille toteutusosaamista kertyy webinaareissakin.

Toteutusosaamisen käsittelyä varten olin lisännyt ennakkotehtävään kysymyksen, joka ohjasi opiskelijan pohtimaan omaa toteutusosaamistaan ammattitaitovaatimusten ja arviointikriteerien pohjalta. Tehtävän onnistunut tekeminen vaati opiskelijalta siten itsearviointia. Käytinkin paljon aikaa itsearvioinnin tärkeyden korostamiseksi. Mielestäni opintojen alussa tehtävä itsearviointi ohjaa opiskelijaa ymmärtämään osaamistavoitteita ja arviointikriteerejä.

Opintojen keskivaiheen näkökulmasta tarkastelimme arviointia koskevaa osaamista. Toteutin oman ryhmätyöni hieman eri tavalla lopulta. Ajatuksena oli, että kerään opiskelijoiden näkemyksen siitä, millaista osaamista opettaja tarvitsee palaute- ja arviointiosaamiseen liittyen. Sitten heidän näkemystään vertailtaisiin varsinaisten osaamistavoitteiden ja arviointikriteerien näkökulmasta. Tämä vertailu auttaisi sitten aiheen syvällisemmässä ymmärtämisessä.

Suunnitteluosaamisen näkökulmana oli se, että olemme yrittäneet omissa opinnoissamme jo osoittaa osaamistamme tässä asiassa, ja siksi menetelmäksi valikoitui reflektoiva ryhmäkeskustelu. Tavoitteena oli, että opiskelijat jakavat kokemuksiaan osaamisen osoittamisesta ja oman osaamisen tarkastelusta arviointikriteerien kautta.

En kuitenkaan ehtinyt keskustella tästä aiheesta riittävästi omassa opetuksessani. Esa oli tästä varoittanut jo etukäteen, että kiire tulee. Nyt tuli opittua asia itse kantapään kautta. Eli opettajan on mietittävä, miten pysyä suunnitellussa aikataulussa sekä huomioitava aikataululliset rajoitteet jo suunnitteluvaiheessa. Joka tapauksesa koin, että reflektoiva ryhmäkeskustelu olisi oivallinen menetelmä monissa vastaavissa opetustilanteissa. Uskon, että tulen hyödyntämään tätä menetelmää myöhemmin onnistuneemmin jossain toisessa tilanteessa. Tämän webinaarin toteutus vahvisti käsitystäni siitä, että harvoin koko opetustuokio tai -kurssi menee täysin suunnitelman mukaisesti. Opettajana on hyvä tottua siihen, että joutuu tekemään opetuksen toteutusta koskevia päätöksiä opetuksen aikana ja sopeuttamaan opetusta muuttuvissa olosuhteissa ja tilanteissa.

Opetustuokiosta saatu palaute oli pääasiassa positiivista. Palautteessa nostettiin esiin, että suunnitelma oli erittäin hyvä ja monipuolinen, opetus auttoi syventämään oppimista ja aiheen terminologia tuli tutuksi. Lisäksi yksi maininta tuli myös siitä, että opiskelija oli oppinut, että erilaisilla verbeillä voidaan kuvata vaaditun osaamisen syvyyttä ja tasoa. Koin, että olimme onnistuneet suunnittelemaan tunnin, joka vastasi asetettuihin tavoitteisiin. Omaa toimintaani kuvattiin läsnäolevaksi ja opiskelijoita aktivoivaksi sekä osaamisestani aiheeseen liittyen annettiin positiivista palautetta.

Ajatuksiani opetusta ohjaavista asiakirjoista

Webinaarissa tuli ilmi, kuinka paljon onkaan niitä asiakirjoja, jotka vaikuttavat opetuksen suunnitteluun. Listassa oli 15 erilaista lakia, asetusta ja ohjetta vaikuttavat siihen, miten opetusta tulisi toteuttaa koulutusympäristöstä riippuen. Asiakirjojen merkitys riippuu osaltaan tietysti siitä, mistä perspektiivistä koulutusta ja opetusta ollaan suunnittelemassa. Tarkoitan, että koulujärjestelmämme eri tasoilla (valtakunnan taso, koulutuksen järjestäjän taso, opintoryhmän taso, opiskelijan taso) asiakirjojen merkitys on hieman erilainen.

Näen, että erilaiset asiakirjat varmistavat osaltaan opiskelijoiden mahdollisuudet saada koulutuksesta työelämän vaatimat valmiudet, osaaminen ja ammattitaito. Ne varmistavat, että eri paikkakunnilla ja erilaisissa toimintaympäristöissä toimivien oppilaitosten opiskelijoilla olisi mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet oppia sekä kehittää itseään ja osoittaa osaamistaan.

Mielestäni tärkeimmät asiakirjat, jotka yksittäistä kurssia suunnittelevan opettajan tulee tuntea ovat seuraavat:

1. Valtakunnalliset tutkinnon perusteet

2. Koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelma

3. Hops ja Hojks

4. Arviointiasiakirjat

Koulutusta koskevat opetussuunnitelmat ja tutkinnon perusteet vaikuttavat merkittävästi opetukseen ja ohjaukseen, koska niissä määritellään opintojen perusrakenne sisältöineen, laajuuksineen sekä tavoitteineen. Nämä luovat ne opinnoille valmiit raamit, joiden pohjalle opettaja voi suunnitella opetuksen.

Myös hops, hojks ja arviointiasiakirjat vaikuttavat näihin. Jälkimmäiset ohjaavat myös opettajaa opetuksen, ohjauksen ja arvioinnin suunnittelussa. Olen myös toisaalla tässä blogissa kertonut, miten olen hyödyntänyt osaamistavoitteita ja arviointikriteerejä opetuksen suunnittelussa.

Olen oppinut Hopsin merkityksestä paljon tämän opettajakoulutuksemme aikana. Omaa Hopsia tehdessä olen ymmärtänyt, että miten itsearviointi ohjaa opiskelijaa tarkastelemaan koulutuksen osaamistavoitteita ja arviointikriteerejä. Hops tukee myös opettajan ohjaustyötä ja lisäksi opiskelijan itseohjautuvuutta sekä helpottaa opiskelijan ja opettajan välistä dialogia.  Meidän amok -opintojemme Hops löytyy opiskelijan omasta pilvipalvelusta. Asiakirja on sekä opettajan että opiskelijan käytössä ja päivitettävissä. Hops -asiakirjan kautta opettaja saa ajantasaista tietoa opiskelijan opintojen etenemisestä ja voi tarvittaessa reagoida, mikäli kokee tämän tarpeelliseksi.

Hojksista on jokin verran kokemusta peruskoulun sekä nuorisokodin puolelta. Kokemukseni mukaan Hojks on laadittu kaikille, joiden opetuksen järjestelyissä on jotain poikkeavia piirteitä.  Hojksin tarkoituksena on varmistaa ja turvata oppilaan tai opiskelijan yksilöllinen oppimisprosessi pitkäjänteisellä tavalla.

Muista asiakirjoista ajattelen, että opettajan on hyvä olla niistä tietoinen ja ymmärtää niiden välillinen merkitys opetuksen suunnittelussa. Esimerkiksi opetusta ei tietenkään tule järjestää esimerkiksi pelastussuunnitelman tai työsuojeluasiakirjojen vastaisesti, mutta mielestäni ne eivät varsinaisesti liity opiskelijan osaamisen kehittymiseen ja varsinaiseen oppimisprosessiin.