Opettajan ammatillinen identiteetti ja käyttöteoria

Kirjassaan Riittävän hyvä opettaja Katariina Stenberg esittää että opettajalla on sekä persoonallinen identiteetti että ammatillinen identiteetti. Ammatillisen identiteetin ytimessä on Stenbergin mukaan se ammatillinen viitekehys, joka ohjaa opettajan käytännön kasvatus- ja opetustyötä. Tätä ammatillista viitekehystä sanotaan käyttöteoriaksi.  Käyttöteoria on luonteeltaan henkilökohtainen, muuttuva ja osin tiedostamaton.

Käyttöteorian tiedostaminen on tärkeää, koska se vaikuttaa kaikkeen opettajan pedagogiseen toimintaan. Tiedostetun käyttöteorian avulla opettaja kykenee perustelemaan itselleen ja muille pedagogiset ratkaisunsa. Tiedostetun käyttöteorian kautta opettaja osaa tehdä omaa ja opiskelijoidensa kokonaisvaltaista hyvinvointia edistäviä pedagogisia ratkaisuja. Stenberg uskoo, että tiedostettu käyttöteoria vähentää riskiä opettajan uupumisesta hyvinkin erilaisten haasteiden keskellä, joihin opettaja työssään joutuu. Käyttöteorian tiedostaminen tuo opettajan omaan työhön selkeyttä ja vähentää kaaottisuutta ja hajanaisuutta. Lisäksi tällöin opettaja kykenee priorisoimaan paremmin, mihin hän omat resurssinsa suuntaa. Siten se on suoraan yhteydessä myös opettajan omaan työhyvinvointiin.

Oman kasvatuksen ja opetuksen käyttöteorian työstämiseen Stenberg antaa yksinkertaisen mallin. Opettaja voi tehdä itselleen listan omista opettamiseen, oppimiseen ja opiskeluun liittyvistä keskeisistä ja tärkeistä käsityksistä. Tätä listaa voi sitten tarkastella eri näkökulmista, miksi nämä listatut asiat ovat itselle tärkeitä ja keskeisiä opettajan työssä. Olennaista on myös pohtia, onko oma toiminta opettajana käytännössä listan mukaista. 

Oma käyttöteoriani

Stenbergin innoittamana tein itselleni ensimmäisen listani omasta käyttöteoriastani lyhyillä kommenteilla ja perusteluilla. Listaa tehdessäni huomasin, että listallani on asioita, joiden merkityksen olen ymmärtänyt näiden opintojen aikana. Jaan listan kolmeen näkökulmaan Stenbergin mainitsemaa Herbartin didaktista kolmiota mukaellen; opettaja-oppilas-sisältö.

Opettaja:

1. Opettajan tehtävänä on tukea ja edistää opiskelijan persoonallista kasvua ja kehitystä

- Perustelu: Jokainen oppija on yksilöllinen. Opettajan tulee huomioida opiskelijoiden yksilöllisyys suunnitellessaan ja toteuttaessaan opetusta. Opetuksen ja oppimisen tavoitteet voivat olla kullakin oppijalla erilaiset.

2. Opettaja edistää pedagogisella toiminnallaan opiskelijan kokonaisvaltaista hyvinvointia

- Perustelu: Ihminen on persoonallinen psykofyysinen kokonaisuus, johon kuuluu sekä keho, mieli ja sosiaalinen ulottuvuus. Jokaisella ihmisellä on  monia näihin liittyviä tarpeita, toiveita ja odotuksia. Opettajan tulee työssään toimia siten, että opiskelija kokisi että hän on tärkeä ja että hänen tarpeensa huomioidaan. 

3. Opettajalla on oppimisprosessissa ohjaava rooli

- Opettajan tehtävänä on ohjata oppimisprosessia, joka sisältää sekä opettajan opetustekoja että opiskelijan oppimistekoja. Opettajan tulee varmistaa, että opiskelijan oppimisprosessi edistyy. Ohjaus on erilaista riippuen toiminan sisällöstä ja ympäristöstä. Lisäksi ohjauksessa tulee huomioida millaista opiskelijaa ohjataan ja millaisessa oppimisprosessin vaiheessa tämä on.

4. Motivoimisen tärkeys

- Motivaation kasvaessa opiskelijan itseohjautuvuus lisääntyy ja oppimisprosessi vahvistuu.

Oppilas:

5. Jokainen ihminen on arvokas juuri sellaisenaan tässä ja nyt

- Opetuksessa ei tule luoda sellaista tilannetta, että opiskelija kokisi olevansa  hyvä ja arvokas vasta sitten, kun hän on saavuttanut jotain oppimisen ja kehittymisen kautta.

6. Jokaisella on jotain vahvuuksia

- Omassa työssäni olen tavannut paljon nuoria, joiden kokemus on, että heillä ei ole mitään vahvuuksia. Ajattelen ensinnäkin, että monilla asioilla, joita ihmiset pitävät heikkouksinaan on jokin vahvuudeksi osoittuva kääntöpuoli. He eivät vain ole välttämättä oppineet tunnistamaan näitä tai he eivät ole kokemuksistaan johtuen oppineet arvostamaan ja vaalimaan omia vahvuuksiaan. Monet eivät välttämättä myöskään ole motivoituneita  kehittäämään omia vahvuuksiaan, vaikka näitä olisi. Olen huomannut, että jotkut ihmiset eivät erota, onko joku hyvä siksi että tämä on harjoitellut vai siksi että hän olisi lahjakas. Ihmisiä tulisi ohjata ymmärtämään, että kaikkia taitoja voidaan harjoitella. Jotkut ovat taitavia siksi, että ovat tehneet kovasti töitä, eivätkä siksi, että olisivat erityisen lahjakkaita. Tietysti myös työteliäisyys on  lahjakkuutta.

7. Jokaiselta löytyy luovuutta

- Tämä on itselleni merkityksellinen asia. Opin aikoinaan peruskoulussa ja lukiossa ajattelemaan, että en ole lainkaan luova. En osannut tehdä käsilläni mitään taitavasti, en osannut piirtää tai edes kirjoittaa hyvin. Myöhemmin olen oppinut, että minussa on paljon luovuutta. Olen oikeasti idearikas ja nopea keksimään ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin. Tästä luovuudestani on ollut hyötyä myös, suunnitellessani erilaisia oppitunteja. Olen saanut hyvää palautetta tuntisuunnitelmista myös näiden nykyisten opettajaopintojen aikana.

Sisältö:

8. Opetan aina ihmistä en aihetta

- Tämän asian tiedostin jo aikoinaan peruskoulussa, mutta vuosien viransijaisuuksien myötä olen saanut vahvistusta asialle. Monet opettajat pitävät omaa ainettaan niin tärkeänä, että unohtavat sen olevan vain väline eikä itsetarkoitus.  Jos opettaja pitää ainettaan ihmistä tärkeämpänä (tiedostamattomasti) hän ei aina kykene työssään priorisoimaan asiota tarpeen tullen tai toimimaan joustavasti. Tämä osaltaan aiheuttaa erilaisia turhia jännitteitä ja ristiriitoja sekä opettajien välille että opettajien ja opiskelijoiden välille. Lisäksi opettajan on tällöin vaikea tukea opiskelijoiden kasvua ja kehitystä tasapainoisesti ja tasapuolisesti.

9. Myös menetelmillä on sisällölistä arvoa

- Yhteistoiminnalliseen oppimiseen tutustuttuani  6-7 vuotta sitten olen ymmärtänyt, että opetusmenetelmälläkin voi olla sisällöllistä arvoa. Hyvällä menetelmällä on itsessään positiivinen vaikutus opiskelijan kasvuun ja oppimiseen.

10. Opiskelijalla ja opettajalla on kummallakin omanlainen suhde sisältöön

- Opettajan tulee sekä ymmärtää että hyväksyä se, että opiskelijalla on oma tapansa ajatella, tuntea ja tahtoa. Opettajan ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, mikäli joku ei esimerkiksi kiinnostu jostain aiheesta tai tavasta työskennellä. Lisäksi opettajan tulee huomioida konstrukvistisen oppimiskäsityksen mukaisesti, että opiskelijalla on aina ennestään jo jonkinlaista omanlaistaan tietoa ja osaamista aiheesta kuin aiheesta. Opettajan tulee pyrkiä opettamaan ja ohjaamaan opiskelijaa tämän omista lähtökohdista käsin.

Yritän pitää mielessäni tämän listan jatkossa, kun suunnittelen tai toteutan opetusta ja ohjausta. Nähtäväksi jää, miten tämä lista elää ja muuttuu jatkossa. Mielestäni näistä listaamistani kohdista viimeinen on sellainen, josta en aina osaa pitää kiinni. Toisinaan olen kokenut tilanteita, joissa on ollut erittäin turhauttavaa huomata, että joku ajattelee ja kokee asiat ihan eri tavalla kuin minä, vaikka asiaa olisikin käsitelty eri näkökulmista perusteluineen yhdessä. 

Ryhmä ohjaajan ja ryhmäläisten voimavarana

Jokainen ihminen kuuluu johonkin ryhmään, perheeseen, kylään, kuntaan, kansaan, ystäväpiiriin, harrastusporukkaan, kouluryhmään, työporukkaan jne. Tässä kirjoituksessa tarkastelen kuitenkin  ryhmiä erityisesti opetuksen ja oppimisen näkökulmasta.

Ryhmään tullessaan ihmiset tuovat mukanaan kokemuksensa aiemmista ryhmistään, joihin ovat kuuluneet ja tai kuuluvat yhä jossain toisessa toimintaympäristössä. Nämä kokemukset voivat olla joko hyviä tai huonoja. Hyviin ryhmiin kuuluminen edistää ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja positiiviset kokemukset ryhmistä auttavat ihmistä uusissa ryhmätilanteista.

Uuden opetusryhmän kokoontuessa olennaista on ryhmäytyminen. Tämän onnistumiseksi opettaja voi hyödyntää aktiivisen ryhmäyttämisen keinoja ja menetelmiä. Ryhmäyttämisessä ohjaaja pyrkii tutustuttamaan ryhmän jäsenet toisiinsa sekä luomaan ryhmään turvallisen, luottamuksellisen ja vuorovaikutuksellinen ilmapiirin. Onnistunut ryhmäytyminen edistää oppijoiden viihtyvyyttä ryhmässä, motivoi työskentelemään yhdessä ja edistää myös yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta opetuksen aikana, ja kokonaisuudessaan edistää siten myös yksilöiden oppimista.  Erilaiset ryhmäyttämisen menetelmät ovat yhteisleikkejä, tutustumisleikkejä, yhteistoimintaharjoituksia, tunteiden ja ilmaisemisen sekä vuorovaikutuksen harjoituksia. 

Hyvissä ryhmissä toimiessaan ihminen tulee hyväksytyksi omana itsenään ilman tarvetta esittää mitään tiettyä roolia. Hyvässä ryhmässä oppii erilaisuuden sietämistä ja empatiakykyä. Hyvässä ryhmässä luova toiminta lisääntyy sekä tunne- ja vuorovaikutustaidot kehittyvät. Lisäksi hyvällä ryhmällä on vaikutusta yksilöiden pätevyyden kokemiseen lisäten ryhmän jäsenten itsevarmuutta ja rohkeutta.

Olen mielestäni aika paljon ollut mukana erilaisissa opetusryhmissä, joissa on hyödynnetty erilaisia ryhmäyttämisen menetelmiä. Olen itse ollut useita kertoja vastuussa ryhmäyttämisprosessista. Ryhmäyttämismenetelmät ovat opettaneet minulle, että toisinaan itse toiminta on arvokkaampaa kuin sisältö. Sen vuoksi olenkin innostunut pedagogisten menetelmien mahdollisuuksista oppimisen välineinä.

Ryhmän ohjaamisessa mielestäni ryhmäyttämisen lisäksi on tärkeää määritellä ryhmän toiminnalle tavoitteet sekä luoda ryhmälle yhteiset säännöt ja sitouttaa ryhmän jäsenet näihin. Lisäksi ohjaajan tulisi osata huomioida toiminnan ja opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa ryhmäläisten erilaisuus. Hyvä ohjaaja osaa antaa palautetta sekä yksilöille että koko ryhmälle tilanteen ja tarpeen mukaan. Toimivan ryhmän opettajana on innostavaa ja motivoivaa olla. Olen huomannut, että toimivassa ryhmässä opettaja oppii itsekin paljon aiheesta jota ryhmä käsittelee. Ryhmä, joka ei toimi hyvin  haastaa opettajan kehittymään omissa ohjaamisen taidoissa. Haastava ryhmä vaikuttaa sekä ryhmäläisten että ohjaajan jaksamiseen.

Ohjaajan on hyvä tiedostaa, että ryhmän toiminnassa on nähtävissä erilaisia vaiheita. Näitä ovat alkuvaihe, ryhmän jäsentymisvaihe, vakiintumisvaihe, kypsän toiminnan vaihe sekä hajoamisavaihe. Ohjaajan on hyvä tunnistaa missä tilassa ryhmä kulloinkin on ja osata ohjata ryhmää tarvittaessa vaiheen mukaisesti sekä johdattaa tarvittaessa uuteen vaiheeseen. Vaiheesta riippuen ryhmä tarvitsee hieman erilaista ohjausta ja tukea ohjaajalta. Ryhmän toiminnan loppuvaiheessa on hyvä käyttää aikaa ryhmästä luopumiseen. Hyvää ryhmää tulee kaikkien ikävä!

Lähteet:

Aalto, M. & Pikkarainen, J. R.syke. Toimintakokemusmenetelmät. Nuorisokasvatussäätiö, Terveys ry ja Sosiaali- ja terveysministeriö. (Teoksen vuosiluku ei tiedossa.)

Pruuki, H. & Pruuki, L. 2005. Löytöretki. Rippikoulun ohjaajien opas. Nuorten keskus - LK-kirjat.