Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuorovaikutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuorovaikutus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 16. lokakuuta 2017

Ryhmä ohjaajan ja ryhmäläisten voimavarana

Jokainen ihminen kuuluu johonkin ryhmään, perheeseen, kylään, kuntaan, kansaan, ystäväpiiriin, harrastusporukkaan, kouluryhmään, työporukkaan jne. Tässä kirjoituksessa tarkastelen kuitenkin  ryhmiä erityisesti opetuksen ja oppimisen näkökulmasta.

Ryhmään tullessaan ihmiset tuovat mukanaan kokemuksensa aiemmista ryhmistään, joihin ovat kuuluneet ja tai kuuluvat yhä jossain toisessa toimintaympäristössä. Nämä kokemukset voivat olla joko hyviä tai huonoja. Hyviin ryhmiin kuuluminen edistää ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja positiiviset kokemukset ryhmistä auttavat ihmistä uusissa ryhmätilanteista.

Uuden opetusryhmän kokoontuessa olennaista on ryhmäytyminen. Tämän onnistumiseksi opettaja voi hyödyntää aktiivisen ryhmäyttämisen keinoja ja menetelmiä. Ryhmäyttämisessä ohjaaja pyrkii tutustuttamaan ryhmän jäsenet toisiinsa sekä luomaan ryhmään turvallisen, luottamuksellisen ja vuorovaikutuksellinen ilmapiirin. Onnistunut ryhmäytyminen edistää oppijoiden viihtyvyyttä ryhmässä, motivoi työskentelemään yhdessä ja edistää myös yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta opetuksen aikana, ja kokonaisuudessaan edistää siten myös yksilöiden oppimista.  Erilaiset ryhmäyttämisen menetelmät ovat yhteisleikkejä, tutustumisleikkejä, yhteistoimintaharjoituksia, tunteiden ja ilmaisemisen sekä vuorovaikutuksen harjoituksia. 

Hyvissä ryhmissä toimiessaan ihminen tulee hyväksytyksi omana itsenään ilman tarvetta esittää mitään tiettyä roolia. Hyvässä ryhmässä oppii erilaisuuden sietämistä ja empatiakykyä. Hyvässä ryhmässä luova toiminta lisääntyy sekä tunne- ja vuorovaikutustaidot kehittyvät. Lisäksi hyvällä ryhmällä on vaikutusta yksilöiden pätevyyden kokemiseen lisäten ryhmän jäsenten itsevarmuutta ja rohkeutta.

Olen mielestäni aika paljon ollut mukana erilaisissa opetusryhmissä, joissa on hyödynnetty erilaisia ryhmäyttämisen menetelmiä. Olen itse ollut useita kertoja vastuussa ryhmäyttämisprosessista. Ryhmäyttämismenetelmät ovat opettaneet minulle, että toisinaan itse toiminta on arvokkaampaa kuin sisältö. Sen vuoksi olenkin innostunut pedagogisten menetelmien mahdollisuuksista oppimisen välineinä.

Ryhmän ohjaamisessa mielestäni ryhmäyttämisen lisäksi on tärkeää määritellä ryhmän toiminnalle tavoitteet sekä luoda ryhmälle yhteiset säännöt ja sitouttaa ryhmän jäsenet näihin. Lisäksi ohjaajan tulisi osata huomioida toiminnan ja opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa ryhmäläisten erilaisuus. Hyvä ohjaaja osaa antaa palautetta sekä yksilöille että koko ryhmälle tilanteen ja tarpeen mukaan. Toimivan ryhmän opettajana on innostavaa ja motivoivaa olla. Olen huomannut, että toimivassa ryhmässä opettaja oppii itsekin paljon aiheesta jota ryhmä käsittelee. Ryhmä, joka ei toimi hyvin  haastaa opettajan kehittymään omissa ohjaamisen taidoissa. Haastava ryhmä vaikuttaa sekä ryhmäläisten että ohjaajan jaksamiseen.

Ohjaajan on hyvä tiedostaa, että ryhmän toiminnassa on nähtävissä erilaisia vaiheita. Näitä ovat alkuvaihe, ryhmän jäsentymisvaihe, vakiintumisvaihe, kypsän toiminnan vaihe sekä hajoamisavaihe. Ohjaajan on hyvä tunnistaa missä tilassa ryhmä kulloinkin on ja osata ohjata ryhmää tarvittaessa vaiheen mukaisesti sekä johdattaa tarvittaessa uuteen vaiheeseen. Vaiheesta riippuen ryhmä tarvitsee hieman erilaista ohjausta ja tukea ohjaajalta. Ryhmän toiminnan loppuvaiheessa on hyvä käyttää aikaa ryhmästä luopumiseen. Hyvää ryhmää tulee kaikkien ikävä!

Lähteet:

Aalto, M. & Pikkarainen, J. R.syke. Toimintakokemusmenetelmät. Nuorisokasvatussäätiö, Terveys ry ja Sosiaali- ja terveysministeriö. (Teoksen vuosiluku ei tiedossa.)

Pruuki, H. & Pruuki, L. 2005. Löytöretki. Rippikoulun ohjaajien opas. Nuorten keskus - LK-kirjat.



sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Ohjauksesta ja kohtaamisesta

Opintojen edetessä olen ymmärtänyt, että opettajan työssä ei ole pelkästään kyse opettamisesta vaan suuressa määrin myös ohjauksesta. Olen aiemmin yhdistänyt ohjaustyön enemmän esimerkiksi nuoriso-ohjaajan työhön, opinto-ohjaukseen sekä työnohjaukseen. Nyt olen huomannut, että ohjausta on "joka paikassa". Opetuksen toteuttaminen sisältää koko ajan erilaisia ohjauksellisia vuorovaikutustilanteita. Ohjaus saattaa olla joko yksilöllistä tai ryhmäohjausta.

Itselläni on aiempaa kokemusta opetustyöstä melko paljon, mutta arvioin, että minulla on enemmän kokemusta ryhmäohjauksesta kuin yksilöohjauksesta. Antamani yksilöohjaus on tähän mennessä lähinnä ollut yksittäisen ryhmäläisen neuvomista ja auttamista jonkin tehtävän suorittamisessa. Lisäksi olen jonkin verran ohjannut nuorisotyössä olleita vapaaehtoisia. Omissa opinnoissamme jotkin vuorovaikutustilanteet webinaareja suunnitellessa ovat sisältäneet paljon ohjauksellisia piirteitä. Ohjaaminen on ollut tällöin tavallaan vertaisohjausta.

Opettajan työssä ohjaus liittyy usein  opiskelijan opintoihin ja elämäntilanteeseen kokonaisvaltaisesti. Ohjaustarve nousee aina opiskelijan omista opinnoista tai muusta elämäntilanteesta. Ohjauksella pyritään tukemaan ja vahvistamaan opiskelijan kasvua- ja oppimista sekä kykyä tehdä itseä koskevia valintoja opiskelijan tarpeiden, päämäärien ja tavoitteiden suuntaisesti.

Hyvä ohjaus huomioi opiskelijan yksilölliset piirteet ja tarpeet. Hyvä ohjaus tapahtuu myönteisessä ilmapiirissä ja hyvässä ohjauksessa opiskelija kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Opiskelijan tulisi voida kokea, että hänen asiansa ovat tärkeitä ja että hänestä välitetään. Ohjaus edellyttää siten  aitoa kohtaamista ja dialogia. 

Kohtaamistilanteeseen vaikuttavat opiskelijan  omat tunteet, tiedot, taidot, toiveet ja odotukset. Siinä missä opettajalle ohjaustilanne saattaa näyttäytyä rutiininomaiselta, yksittäisen opiskelijan kannalta ohjaustilanne on aina henkilökohtainen ja ainutlaatuinen. Ohjausosaaminen kehittyy autenttisissa tilanteissa harjoittelemalla sekä kokemusten että reflektoivan työotteen kautta.

Koulutuksessamme pääsemme harjoittelemaan opiskelijoiden kohtaamista ryhmänä esimerkiksi webinaareissa, joissa opetamme toinen toisiamme. Tällöin harjoittelemme vuorovaikutustaitoja. Saamme kokemusta kuuntelusta, ohjaamisesta ja läsnäolosta. Lisäksi annamme myös palautetta ja ohjaamme toisia ryhmäläisiämme ammatitaitojensa kehittämisessä.

(Lähde: Vehviläinen, Sanna. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus.)