Miten ohjaan opiskelijan ymmärtämään ammattitaitovaatimukset ja arviointikriteerit?

Arviointia käsittelevässä webinaarissa aiheenamme oli, miten varmistetaan, että opiskelijat ymmärtävät osaamistavoitteet/ammattitaitovaatimukset? Meille oli sovittu kokoontuminen AC:een suunnittelemaan tuntia, mutta Kyösti oli estynyt, joten suunnittelimme tunnin kahdestaan Aijan kanssa. Suunnittelumme pohjana toimi oman opettajaopintojemme arvioinninkohteet, osaamistavoitteet ja arviointikriteerit -asiakirja. Kyösti oli sitten jatkossa mukana  suunnitelman edelleen kehittämisessä.

Asiakirjassa osaamistavoitteemme ja niitä vastaavat arviointikriteerit oli kuvattu seuraavasti:

5. Ohjaat opiskelijan ymmärtämään ammattitaitovaatimukset / osaamistavoitteet, arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit. 

Opettajaopiskelija perehdyttää opiskelijat opettamansa koulutuskokonaisuuden ammattitaitovaatimuksiin/osaamistavoitteisiin. 

Hän käsittelee arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit opiskelijoiden kanssa erilaisia opetusmenetelmiä hyödyntäen.

Päätimme, että toteutamme opetuksemme siten, että käytännössä  ohjaamme opiskelijatovereitamme ymmärtämään omia opintojamme koskevia ammattitaitovaatimuksia/osaamistavoitteita ja arvioinnin kohteita ja kriteerejä. Tähän tavoitteeseen yritimme päästä hyödyntämällä monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä. Menetelmien valinnassa korostimme juuri sitä, että menetelmät osaltaan varmistavat sitä, että opiskelijat ymmärtävät myös sisällön. Samalla saamme kokemusta monipuolisten opetusmenetelmien toteutusosaamisesta ja opiskelijamme saavat käytännön kokemusta siitä, miten ohjataan opiskelijoita ymmärtämään ammattitaitovaatimukset ja osaamiskriteerit.

Ennakkotehtävässä opiskelijat tutustuivat oman opettajaopintojemme arvioinninkohteet, osaamistavoitteet ja arviointikriteerit -asiakirjaan. Tarkoituksena oli havainnollistaa, että mistä osista tällainen asiakirja koostuu ja lisäksi kysymyksillä ohjattiin opiskelijat löytämään tarvittavaa tietoa asiakirjasta. Tehtävän suunnittelu oli mennyt hieman pieleen itseltämme, sillä olimme laskeneet osaamisalueet väärin. Joka tapauksessa asia toimi hyvin osaltaan opiskelijoiden osaamisen varmistamisen näkökulmasta, sillä asia herätti keskustelua ja opiskelijaryhmästä juuri nousi tämä havainto, että olimme laskeneet asian väärin. Lisäksi opin, että kysymyksenasettelulla opettaja voi ohjata opiskelijoita toivottujen havaintojen tekemiseen ja samalla varmistaa asian oppimista.

Opetustuokioon suunniteltuihin opetusmenetelmiin oli sisällytetty se ajatus, että kyseessä on opintojen eri vaiheessa tapahtuva aiheen käsittely.

Koin, että ennakkotehtävän toteutus toimi hyvänä esimerkkinä, miten opintojen alkuvaiheessa voidaan tutustua opintojen rakenteeseen, osaamistavoitteisiin sekä arviointiin. Aloitusvaiheen näkökulmasta tarkastelimme myös toteutusosaamisen osaamisaluetta, koska toteutusosaaminen on omissakin opinnoissamme vasta varsinaisesti tulossa harjoittelun myötä. Olemme siis jokseenkin aloitusvaiheessa suhteessa toteutusosaamiseen, vaikka kyllähän meille toteutusosaamista kertyy webinaareissakin.

Toteutusosaamisen käsittelyä varten olin lisännyt ennakkotehtävään kysymyksen, joka ohjasi opiskelijan pohtimaan omaa toteutusosaamistaan ammattitaitovaatimusten ja arviointikriteerien pohjalta. Tehtävän onnistunut tekeminen vaati opiskelijalta siten itsearviointia. Käytinkin paljon aikaa itsearvioinnin tärkeyden korostamiseksi. Mielestäni opintojen alussa tehtävä itsearviointi ohjaa opiskelijaa ymmärtämään osaamistavoitteita ja arviointikriteerejä.

Opintojen keskivaiheen näkökulmasta tarkastelimme arviointia koskevaa osaamista. Toteutin oman ryhmätyöni hieman eri tavalla lopulta. Ajatuksena oli, että kerään opiskelijoiden näkemyksen siitä, millaista osaamista opettaja tarvitsee palaute- ja arviointiosaamiseen liittyen. Sitten heidän näkemystään vertailtaisiin varsinaisten osaamistavoitteiden ja arviointikriteerien näkökulmasta. Tämä vertailu auttaisi sitten aiheen syvällisemmässä ymmärtämisessä.

Suunnitteluosaamisen näkökulmana oli se, että olemme yrittäneet omissa opinnoissamme jo osoittaa osaamistamme tässä asiassa, ja siksi menetelmäksi valikoitui reflektoiva ryhmäkeskustelu. Tavoitteena oli, että opiskelijat jakavat kokemuksiaan osaamisen osoittamisesta ja oman osaamisen tarkastelusta arviointikriteerien kautta.

En kuitenkaan ehtinyt keskustella tästä aiheesta riittävästi omassa opetuksessani. Esa oli tästä varoittanut jo etukäteen, että kiire tulee. Nyt tuli opittua asia itse kantapään kautta. Eli opettajan on mietittävä, miten pysyä suunnitellussa aikataulussa sekä huomioitava aikataululliset rajoitteet jo suunnitteluvaiheessa. Joka tapauksesa koin, että reflektoiva ryhmäkeskustelu olisi oivallinen menetelmä monissa vastaavissa opetustilanteissa. Uskon, että tulen hyödyntämään tätä menetelmää myöhemmin onnistuneemmin jossain toisessa tilanteessa. Tämän webinaarin toteutus vahvisti käsitystäni siitä, että harvoin koko opetustuokio tai -kurssi menee täysin suunnitelman mukaisesti. Opettajana on hyvä tottua siihen, että joutuu tekemään opetuksen toteutusta koskevia päätöksiä opetuksen aikana ja sopeuttamaan opetusta muuttuvissa olosuhteissa ja tilanteissa.

Opetustuokiosta saatu palaute oli pääasiassa positiivista. Palautteessa nostettiin esiin, että suunnitelma oli erittäin hyvä ja monipuolinen, opetus auttoi syventämään oppimista ja aiheen terminologia tuli tutuksi. Lisäksi yksi maininta tuli myös siitä, että opiskelija oli oppinut, että erilaisilla verbeillä voidaan kuvata vaaditun osaamisen syvyyttä ja tasoa. Koin, että olimme onnistuneet suunnittelemaan tunnin, joka vastasi asetettuihin tavoitteisiin. Omaa toimintaani kuvattiin läsnäolevaksi ja opiskelijoita aktivoivaksi sekä osaamisestani aiheeseen liittyen annettiin positiivista palautetta.

Oppimisprosessi ja opetussuunnittelu

Ennen opettajankoulutuksen alkua täyttäessäni Hopsiani tutuistuin ensimmäistä kertaa tietoisesti termiin oppimisprosessi.  Olen siis saattanut kuulla sen aiemminkin, mutta en ole kiinnitänyt siihen huomiotani erityisessmin. Kirjoitin hopsiini näin:

"Termin oppimisprosessin selittäminen itselleni täydellisesti menee arvailuksi. En varmuudella osaa kertoa mitä kaikkea se sisältää. Uskon kuitenkin, että olen opetussuunnittelussa huomioinut tätäkin asiaa. "

Ajattelin ennen opintojamme, että oppimisprosessi on kokonaisuus, jossa on alku ja loppu. Oppimisprosessi alkaa sillä, että selvitetään konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti, mitä ihminen tietää aiheesta ennestään ja tämän jälkeen aloitetaan uuden aiheen käsittely. Lisäksi ajattelin tuolloin, että koska ihmiset ovat erilaisia ja oppivat eri tavoin, on oppimisen varmistamiseksi käytettävä erilaisia opetusmentelmiä. Lopuksi testataan mitä ollaan opittu ja opettaja antaa arvosanan.

Lisäksi olen ajatellut, että oppilaan oppimistoimintaa tulee huomioida kannustamalla ja antamalla positiivista palautetta prosessin aikana.

Olin erittäin iloinen ja innostunut, että juuri meidän tiimimme sai opetettavakseen oppimisprosessi -aiheen. Oppimisprosessi olikin kiinnostavin niistä asioista, joista halusin tietää ja oppia lisää hopsin täytettyäni. Ja mitä enemmän olen aiheesta oppinut, sitä enemmän olen halunnut oppia siitä lisää.

Olen lainannut kirjastosta kirjoja, joissa käsitellään oppimista ja ajattelua sekä erilaisia opettamisen menetelmiä oppimiseen liittyen. Olen huomannut, että kuinka olen alkanut muodostaa omia käsityksiäni asiasta ja ensimmäistä kertaa tietoisesti huomannut, kuinka konstruoin oppimaani osaksi omaa osaamistani.

Mielestäni yksi tärkeimmistä kokemuksista aiheeseen liittyen on ollut oppimaan oppimisen käsitteen tarkempi ymmärtäminen. Se on avannut eteeni ihan uuden maailman oppimiseen liittyen. Ajattelen nyt, että oppimaan oppiminen on prosessi, jossa ihminen kehittää omia oppimisen taitojaan. Oppimaan oppimisessa ihminen tulee ensin tietoisemmaksi omasta oppimisestaan ja reflektion kautta hän kykenee muokkaamaan omia oppimisprosessejaan paremmiksi. Välillä tuntuu, että pää menee pyörälle kun yrittää hahmottaa, miten monikerroksinen asia oppiminen tästä näkökulmasta lopulta on.

Oppimaan oppiminen on taito, jota voi harjoitella. Opettajan on hyvä ohjata opiskelijoita tarkastelemaan ja kehittämään omia opiskelun ja oppimisen taitojaan. Lisäksi opettaja voi tukea opiskelijoiden oppimisen taitojen kehittymistä erilaisilla menetelmillä.

Olen konkreettisesti huomannut, kuinka innostus ja motivaatio käytännössä suuntaavat opiskelijan kiinnostusta ja opiskelua. Aihe on innoittanut itseäni sen verran, että olen käyttänyt aika paljonkin aikaa tämän asian oppimiseksi ja sisäistämiseksi. Olen huomannut myös, että tietoisuus omasta oppimisestani ja sen prosesseista on tuonut minulle lisää ymmärrystä suhteessa shakkipedagogiikkaan. Ymmärrän nyt huomattavasti paremmin myös, miksi ja miten esimerkiksi shakki kehittää ihmisen taitoja niin laaja-alaisesti. Kirjoitan tästä lisää sitten erillisessä shakkipedagogiikkaa käsittelevässä teoriassa.

Omassa opetuksesessamme kuvasimme oppimisprosessia siten, että prosesia tarkasteltiin erilaisten vaiheiden kautta. Nämä vaiheet ovat osittain päällekkäisiä. 

Oppimisprosessin vaiheet

1. Oppiminen harvoin lähtee koskaan nollatilanteesta, vaan jokaisella on aina jonkinlaista ennakko-osaamista tai kokemusta asioihin. Oppimisprosessin alussa on  tärkeä selvittää, mitä tämä aiempi osaaminen, käsitys ja ymmärrys opittavasta asiasta on. Tällöin puhutaan aiemman osaamisen aktivoinnista.

2. Oppimistarpeen tunnistaminen. Kun aiempaa osaamista on aktivoitu ja selvitetty, päästään vaiheeseen, jossa voidaan tunnistaa, mitä aiheesta ei vielä osata tai ymmärretä riittävän laadukkaasti, mitä pitää vielä oppia.

3. Motivointi. Että oppimisprosessi lähtisi mahdollisimman laadukkaasti liikkeelle, täytyy oppijan olla motivoitunut oppimaan kyseistä asiaa. Jos motivoitumista ei tapahdu, oppimisprosessista puuttuu tiettyä tehokkuutta ja vaikuttavuutta oppimisen kannalta. Motivaatio on ikään kuin polttoaine, joka pitää oppimisprosessin käynnissä. Kun motivaatio loppuu, myös oppimisprosessi keskeytyy.

4. Tiedonhankinta. Oppiminen edellyttää tiedon lisääntymistä. Tietoa voi hankkia eri tavoin. Kuulemalla, näkemällä, lukemalla, kokemalla, tekemällä, havainnoimalla, tutkimalla ym.

5. Sisäistäminen. Hankittu tieto ei saa jäädä ulkokohtaiseksi, vaan oppiakseen ihmisen pitää omakohtaistaa tieto, sisäistää se.

6. Soveltaminen. Oppiminen on kompetenssin muutosta. Tämän kompetenssin muutoksen huomaa vasta, kun toimitaan tämän uuden osaamisen mukaisesti. Onnistunut uuden tiedon soveltaminen käytäntöön voi varmistaa sen, että onko tosiaan opittu.

7. Arviointi ja reflektointi. Oppija arvioi lopputulosta ja pyrkii pohtimaan mitä on oppinut, mitä on vielä oppimatta ja miten voidaan kehittää osaamista edelleen. Prosessi alkaa ikään kuin alusta. Oppiminen on siten jaktuva prosessi. Toisilta saatu palaute auttaa oppijaa oman osaamisen arvioinnissa ja reflektoinnissa.

Oppimisprosessin vaiheet kannattaa huomioida aina opetusta suunnitellessa.  Ajattelen, että oppimisprosessin vaiheet huomioimalla opetuksen toteutuksesta tulee eheä kokonaisuus ja sen avulla opettaja kykenee ohjaamaan oppimisen etenemistä johdonmukaisesti, oli sitten kyseessä yksittäinen opetustuokio, kokonainen kurssi tai tutkinto. 

Oppimisprosessin etenemistä havainnoimalla ja arvioimalla opettaja voi tarvittaessa muuttaa toteutusta aina tarpeen mukaan. Opettajana on tärkeä ymmärtää, että oppimisprosessit ovat opiskelijoilla erilaisia ja yksilöllisiä. Yksilöllisyys on tärkeää huomioida  opetusta suunnitellessa että toteuttaessa. Opettaja voi edistää kunkin opiskelijan oppimisprosessia myös antamalla heille henkilökohtaista palautetta opiskelun aikana. 

Ydinainesanalyysi opetuksen suunnittelussa

Ydinainesanalyysi on menetelmä, jolla luokitellaan tavoiteltavaa osaamista sen tärkeyden ja merkittävyyden mukaan. Luokittelu tehdään koulutuksen opetussuunnitelman ja opetussuunnitelman osaamistavoitteiden sekä arviointikriteerien pohjalta. Ydinainesanalyysissa tavoiteltavaa osaamista tarkastellaan kahdesta eri näkökulmasta. Toinen näkökulma on tiedollinen osaaminen ja toinen on taidollinen osaaminen.

Kolmitasoisessa luokittelussa voidaan käyttää seuraavia kriteereitä (Lähde OK-opintokeskus):

Koen ydinainesanalyysin erittäin merkittävänä välineenä suunnitellessa opetusta ja ohjausta. Se auttaa opettajaa suhteuttamaan  opintokokonaisuuden sisältöjä toisiinsa ja huomioimaan tämän esimerkiksi opetuksen ajankäytön suunnittelussa. Must know -ainekseen voidaan käyttää suhteessa enemmän aikaa kuin esimerkiksi Nice to know -ainekseen. Ydinainesanalyysi mahdollistaa opiskelun eriyttämistarpeiden huomioimisen jo suunnitteluvaiheessa. Lisäksi opiskelijoiden opiskelua voidaan suunnata heidän omiin kiinnostuksen kohteisiin paremmin, kun ydinainesanalyysin pohjalta voidaan suunnitella erilaisia vapaavalintaisia moduuleita opintokokonaisuuden sisälle.

Ajatuksiani opetusta ohjaavista asiakirjoista

Webinaarissa tuli ilmi, kuinka paljon onkaan niitä asiakirjoja, jotka vaikuttavat opetuksen suunnitteluun. Listassa oli 15 erilaista lakia, asetusta ja ohjetta vaikuttavat siihen, miten opetusta tulisi toteuttaa koulutusympäristöstä riippuen. Asiakirjojen merkitys riippuu osaltaan tietysti siitä, mistä perspektiivistä koulutusta ja opetusta ollaan suunnittelemassa. Tarkoitan, että koulujärjestelmämme eri tasoilla (valtakunnan taso, koulutuksen järjestäjän taso, opintoryhmän taso, opiskelijan taso) asiakirjojen merkitys on hieman erilainen.

Näen, että erilaiset asiakirjat varmistavat osaltaan opiskelijoiden mahdollisuudet saada koulutuksesta työelämän vaatimat valmiudet, osaaminen ja ammattitaito. Ne varmistavat, että eri paikkakunnilla ja erilaisissa toimintaympäristöissä toimivien oppilaitosten opiskelijoilla olisi mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet oppia sekä kehittää itseään ja osoittaa osaamistaan.

Mielestäni tärkeimmät asiakirjat, jotka yksittäistä kurssia suunnittelevan opettajan tulee tuntea ovat seuraavat:

1. Valtakunnalliset tutkinnon perusteet

2. Koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelma

3. Hops ja Hojks

4. Arviointiasiakirjat

Koulutusta koskevat opetussuunnitelmat ja tutkinnon perusteet vaikuttavat merkittävästi opetukseen ja ohjaukseen, koska niissä määritellään opintojen perusrakenne sisältöineen, laajuuksineen sekä tavoitteineen. Nämä luovat ne opinnoille valmiit raamit, joiden pohjalle opettaja voi suunnitella opetuksen.

Myös hops, hojks ja arviointiasiakirjat vaikuttavat näihin. Jälkimmäiset ohjaavat myös opettajaa opetuksen, ohjauksen ja arvioinnin suunnittelussa. Olen myös toisaalla tässä blogissa kertonut, miten olen hyödyntänyt osaamistavoitteita ja arviointikriteerejä opetuksen suunnittelussa.

Olen oppinut Hopsin merkityksestä paljon tämän opettajakoulutuksemme aikana. Omaa Hopsia tehdessä olen ymmärtänyt, että miten itsearviointi ohjaa opiskelijaa tarkastelemaan koulutuksen osaamistavoitteita ja arviointikriteerejä. Hops tukee myös opettajan ohjaustyötä ja lisäksi opiskelijan itseohjautuvuutta sekä helpottaa opiskelijan ja opettajan välistä dialogia.  Meidän amok -opintojemme Hops löytyy opiskelijan omasta pilvipalvelusta. Asiakirja on sekä opettajan että opiskelijan käytössä ja päivitettävissä. Hops -asiakirjan kautta opettaja saa ajantasaista tietoa opiskelijan opintojen etenemisestä ja voi tarvittaessa reagoida, mikäli kokee tämän tarpeelliseksi.

Hojksista on jokin verran kokemusta peruskoulun sekä nuorisokodin puolelta. Kokemukseni mukaan Hojks on laadittu kaikille, joiden opetuksen järjestelyissä on jotain poikkeavia piirteitä.  Hojksin tarkoituksena on varmistaa ja turvata oppilaan tai opiskelijan yksilöllinen oppimisprosessi pitkäjänteisellä tavalla.

Muista asiakirjoista ajattelen, että opettajan on hyvä olla niistä tietoinen ja ymmärtää niiden välillinen merkitys opetuksen suunnittelussa. Esimerkiksi opetusta ei tietenkään tule järjestää esimerkiksi pelastussuunnitelman tai työsuojeluasiakirjojen vastaisesti, mutta mielestäni ne eivät varsinaisesti liity opiskelijan osaamisen kehittymiseen ja varsinaiseen oppimisprosessiin.

Osaamistavoitteista apua opetuksen suunnitteluun

Suunnitellessamme pienryhmässämme kestävän kehityksen opetusta ensimmäiseen opetustuokioomme minun vastuulleni kuului tuoda opetukseen jotain toiminnallista, erityisesti taloudelliseen kestävään kehitykseen ja sosiaaliseen kestävään kehitykseen liittyen.

Ajattelin, että suunnittelun kannalta on tärkeä huomioida, mitä opetustamme ohjaavissa asiakirjoissa sanotaan aiheesta. Niinpä aloitin suunnittelun tutkimalla mitä koulutuksemme osaamistavoitteet ja arviointikriteerit sanovat kestävän kehityksen teemaan liittyen. Löysin seuraavaa:

"Opettajaopiskelija tarkastelee esimerkkien avulla ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista oman koulutusalansa näkökulmasta."

Tästä sitten sainkin konkreettisen idean. Kehitin muutaman esimerkki -casen opiskelijoillemme pohdittavaksi. Tutustuttuani kestävästä kehityksestä kertoviin lähteisiin, hyvin voimakkaasti tuli ilmi, että kestävän kehityksen eri osa-alueet vaikuttavat toinen toisiinsa. Niinpä kehitin caseja, joissa löytyy pohdittavaa useammasta kestävän kehityksen osa-alueen näkökulmasta ja niiden välillä on jopa jännitettä. Kehittämäni caset ovat kuitenkin vain yksittäisiä esimerkkejä kestävän kehityksen ulottuvuuksien ja kysymysten tarkasteluun. Tarkoituksena ei siten ollut kattaa kaikkien koulutusalojen näkökulmia.

Case -työskentely on mielestäni hyvä tapa aktivoida opiskelijoita. Oppimisessa on kyse siitä, että oppilas ohjataan tekemään oppimistekoja eli oppimisen varmistamiseksi opiskelijaa tulee aktivoida. Case -työskentelyssä opiskelijat joutuvat pohtimaan ja prosessoimaan oppimaansa käytännössä, eli sisäistävät samalla oppimaansa. Lisäksi opiskelijat oppivat myös tärkeitä vuorovaikutuksen taitoja; kertomaan mielipiteensä, perustelemaan vastauksensa sekä kuuntelemaan toisia.

Lisäksi sain ajatuksen, että mikäli AC:ssä löytyy toiminnallisuus, jossa voi ottaa kantaa asioihin, ajattelin että voidaan pitää opetuksen aikana äänestys siitä kuinka luomissani case -tilanteissa tulisi toimia. Olen käyttänyt menetelmää aiemmin luokkaopetuksessa kuvitteellisen arvojanan avulla. Menetelmässä opiskelijat sijoittuvat luokassa olevalla kuvitteellisella arvojanalla siihen kohtaan, miten he suhtautuvat opettajan esittämiin väittämiin. Janan toiseen päähän menevät ne, jotka ovat eri mieltä esitetyn väittämän kanssa ja janan toiseen päähän menevät ne, jotka ovat samaa mieltä esitetyn väittämän kanssa. Tämän jälkeen opettaja kyselee perusteluita ja näin toivon mukaan syntyy keskustelua aiheesta. Tällaisen menetelmän vahvuutena on, että jokainen opiskelija aktivoituu ja joutuu mielessään pohtimaan asiaa ja ottamaan siihen kantaa. Lisäksi hiljaisissa ryhmissä se helpottaa keskustelun syntymistä.

Opiskelijat olivat tässä opetustuokiossa yllättävän yksimielisiä siitä, kuinka kehittämissäni case tilanteissa pitäisi toimia. Jotenkin olin ajatellut, että nämä esimerkit jakaisivat mielipiteitä ja syntyisi enemmän keskustelua. Ehkä eriäviä mielipiteitä ei syntynyt sen vuoksi, koska opetusryhmä oli hyvin pieni, muistaakseni 3-4 opiskelijaa. Ryhmämme opiskelijat olisivat hankkineet tabletit samantien ja jättäneet Järvisalon kuntaan luonnonsuojelualueen nykyiseen tilaansa. Chat kommenteissa tosin todettiin, että asiat vaatisivat laajaa ja perusteellista keskustelua ennen päätöksen tekoa.

Tunnista saatu palaute oli positiivista ja kannustavaa. Oli myös mielenkiintoista huomata, että osaamistavoitteissamme todetaan suunnittelun kohdalla seuraavaa: "Opettajaopiskelija tarkastelee opetuksen ja ohjauksen suunnittelua ohjaavien asiakirjojen merkitystä omassa opettajan työssään." Tämän kokemuksen perusteella opin, että opetuksen ja ohjauksen suunnittelua ohjaavat asiakirjat helpottavat opetuksen suunnittelua sen lisäksi, että ne varmistavat, että opetuksen sisältö ja menetelmät auttavat saavuttamaan osaamiselle asetetut tavoitteet.