Tammikuussa Educa -messuilla julkaistu ja opetusalan eettisen neuvottelukunnan laatima Comeniuksen vala on kokonaisuudessaan hieno innovaatio. Mielestäni se nostaa opetusalan arvostusta ja tuo esille opetustyön tärkeyden ja merkittävyyden. Lisäksi sillä on tärkeä viesti: kaikessa opetustoiminnassa taustalla tulisi olla eettisesti kestävä toiminta.
Näin jälkikäteen analysoituna ryhmämme löysi yllättävän paljon samoja näkökulmia, jotka löytyvät myös Comeniuksen valasta.
Mielestäni opettajan työ on kuvailtu valassa erittäin hyvin. Ajatus siitä, että opettajan työn päämääränä on ihmiskunnan yhteisen tieto-, osaamis- ja kulttuurivarannon välittämisen lisäksi myös näiden uudistaminen on innostava ja inspiroiva.
Valassa on yksi kohta, joka saa miettimään, onko siihen valittu sanamuoto paras mahdollinen. Mielestäni kehotus oman ammattitaidon ylläpitämiseen on sinänsä hyvä asia. Haluaisin kovasti tulkita ammattitaidon ylläpitämisen niin, että siihen sisältyy myös ajatus omasta jaksamisesta ja työhyvinvoinnista huolehtiminen. Sen vuoksi kehotus jatkuvaan itsensä kehittämiseen on minulle hieman liian "burnoutistinen". On toki hyvä jos opettaja on kiinnostunut oman ammattitaitonsa kehittämisestä. Tämän kuitenkin tulee tapahtua kunkin omien voimavarojen ehdoilla, koska muuten kärsijänä ovat opettajan itsensä lisäksi oppilaat, opiskelijat ja koko työyhteisö. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu myös kestävän kehityksen teemoihin, aihe jota olen käsitellyt blogissani jo aiemmin.