Opettajan työtä oppilaitoksessa tarkasteltaessa tulee esille työn vuorovaikutteisuus ja toimiminen erilaisissa sisäisissä ja ulkoissa verkostoissa. Tässä tekstissä tarkastelen opettajan roolia oman työyhteisönsä sisällä.
Jokaisella organisaatiolla on oma perustehtävä, jota vasten jokaista organisaation toimintaa tulee tarkastella. Oppilaitosten perustehtävänä on opiskelijoiden kouluttaminen. Muita tehtäviä voivat olla esimerkiksi tutkimus- ja kehittämistoiminta. Opettajan tulee olla tietoinen näistä työyhteisönsä perustehtävistä ja ymmärtää niiden merkitys oman työnsä kannalta. Opettajan tulee osata suhteuttaa oma tehtävänsä osaksi tätä kokonaisuutta. Aika ajoin on hyvä palata tämän perustehtävän äärelle ja peilata omaa työtään ja tehtäviään sitä vasten. Muuttuva toimintaympäristö asettaa omat haasteensa perustehtävälle, ja sen muuttumisella on vaikutusta myös opettajan tehtäviin yhteisössä.
Opettajan työn haasteita ovat erilaiset muutokset yhteiskunnan toiminnassa. Esimerkiksi viimeaikaiset säästöt koulutuksesta tuovat haasteita kouluorganisaatioon ja erilaisia muutoksia työyhteisöön. Lisäksi teknologian kehittyminen ja käytännön työn muuttuminen vaikuttavat opettajan työhön.
Yksi keskeinen tekijä näiden muutosten hallinnassa sekä koulutusorganisaation toiminnan kehittämisessä on opettajien kollegiaalinen yhteistyö. Yhteistyön lähtökohtana on ajatus, että yhdessä voidaan saavuttaa enemmän kuin yksin toimiessa. Yhteistyö on aina välttämätöntä, mikäli halutaan saada aikaan pysyviä muutoksia organisaation toiminnassa. Uudistumisen ja kehittymisen lisäksi myös ongelmanratkaisu sekä hyvä ja toimiva päätöksenteko edellyttävät yhteistoimintaa. Yhteistyön onnistumisessa keskiössä on aito dialogi ja vuorovaikutteisuus. Niinpä opettajan työn vaatimuksissa vuorovaikutustaidot ovat merkittävässä asemassa, ei vain opettamisen vaan myös työyhteisön toimnnan kannalta.
Kollegiaalinen yhteistyö voidaan jakaa edelleen formaaliin ja informaaliin yhteistyöhön. Informaali yhteistyö on kaikkea mikä liittyy välittömästi opettajan työhön ja sen arkiseen hallintaan ja sujumiseen. Informaali yhteistyö on hyvin spontaania ja kyse on toisten auttamisesta ja vuorovaikutteisuudesta työn ohessa. Tällaisia voivat olla vaikka omaan opetusryhmään liittyvästä ongelmasta puhuminen, toisten kuuntelu ja erilaisten vinkkien jakaminen toisille. Informaali yhteistyö auttaa opettajia jakamaan työn taakkaa ja jaksamaan omassa työssään. Lisäksi informaalia yhteistyötä voi olla myös kaikenlainen spontaani lyhyen aikavälin suunnittelu.
Formaali yhteistyö on organisaation hallinnon aloitteesta tapahtuvaa toimintaa. Tällaiseen kuuluvat erilaiset kehittämis- ja strategiapalaverit, laadunhallinta, kokoukset ja muut palaverit, joista tehdään viralliset muistiot ja pöytäkirjat.
Kollegiaalista yhteistyötä olemme päässeet käytännössä harjoittelemaan omissa webinaareissamme ja niiden suunnittelussa. Toimimme opetustiimeissä, suunnittelemme yhdessä tiimin kesken opetuksen annetusta aiheesta. Opettaminen toteutuu pääosin yksin, vaikka myös pariopettajuutta on välillä toteutettu. Omat kokemukset tiimiopettajuudesta ovat ristiriitaiset. Käytännön työ helpottuu kun on enemmän tekijöitä. Näin saadaan nopeammin ja vaivattomimmin kasaan palautelomakkeet ja ennakkotehtävät sekä erilaiset muut toteutukset. Kuitenkin suunnittelu on ollut hieman hankalaa, koska olen kokenut, että meillä on ollut eriäviä näkemyksiä siitä, mitä meidän kulloinkin pitää opettaa. Meillä on ollut tiimissä monenlaisia tulkintoja siitä, mikä missäkin aiheessa on keskeistä. Olemme kuitenkin päässseet aina jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen aiheista, mutta sen löytäminen on vienyt aikaa. Pidän kuitenkin pääasiassa tiimissä toimimisessa, koska jos tekisi kaiken yksin, se voisi olla myös henkisesti raskasta ja yksinänistä pidemmän päälle. Tiimiopettajuudessa on siis omat etunsa ja haittansa.
Ajattelen, että yhteistyön toimivuuteen työyhteisössä voi vaikuttaa kukin toimija itse. Kuuntelemalla muita ja antamalla toisille tilaa pidetään yllä hyvää työilmapiiriä. Autan itse mielelläni muita ja kysyn aina tarvittaessa apua kollegoilta. Itselläni on toisinaan vahvoja mielipiteitä asioista, mutta pyrin mielestäni tuomaan niitä esille aina virallisissa tilanteissa. En pidä siitä, että ongelmia yritetään ratkoa jakautumalla käytävillä ja opettajanhuoneissa erilaisiin ryhmittymiin. Lisäksi en pidä siitä, että toisinaan ongelmatilanteissa keskitytään enemmän persooniin ja henkilökohtaisuuksiin kuin faktoihin ja asioihin. Tietysti työyhteisössä saattaa tulla toisinaan tilanteita, missä tapahtuu ylilyöntejä. Nämä pitäisi osata käsitellä ammattimaisesti, omat virheet myöntäen ja myös toisille anteeksi antaen.
Kollegiaalista yhteistyötä olemme päässeet käytännössä harjoittelemaan omissa webinaareissamme ja niiden suunnittelussa. Toimimme opetustiimeissä, suunnittelemme yhdessä tiimin kesken opetuksen annetusta aiheesta. Opettaminen toteutuu pääosin yksin, vaikka myös pariopettajuutta on välillä toteutettu. Omat kokemukset tiimiopettajuudesta ovat ristiriitaiset. Käytännön työ helpottuu kun on enemmän tekijöitä. Näin saadaan nopeammin ja vaivattomimmin kasaan palautelomakkeet ja ennakkotehtävät sekä erilaiset muut toteutukset. Kuitenkin suunnittelu on ollut hieman hankalaa, koska olen kokenut, että meillä on ollut eriäviä näkemyksiä siitä, mitä meidän kulloinkin pitää opettaa. Meillä on ollut tiimissä monenlaisia tulkintoja siitä, mikä missäkin aiheessa on keskeistä. Olemme kuitenkin päässseet aina jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen aiheista, mutta sen löytäminen on vienyt aikaa. Pidän kuitenkin pääasiassa tiimissä toimimisessa, koska jos tekisi kaiken yksin, se voisi olla myös henkisesti raskasta ja yksinänistä pidemmän päälle. Tiimiopettajuudessa on siis omat etunsa ja haittansa.
Ajattelen, että yhteistyön toimivuuteen työyhteisössä voi vaikuttaa kukin toimija itse. Kuuntelemalla muita ja antamalla toisille tilaa pidetään yllä hyvää työilmapiiriä. Autan itse mielelläni muita ja kysyn aina tarvittaessa apua kollegoilta. Itselläni on toisinaan vahvoja mielipiteitä asioista, mutta pyrin mielestäni tuomaan niitä esille aina virallisissa tilanteissa. En pidä siitä, että ongelmia yritetään ratkoa jakautumalla käytävillä ja opettajanhuoneissa erilaisiin ryhmittymiin. Lisäksi en pidä siitä, että toisinaan ongelmatilanteissa keskitytään enemmän persooniin ja henkilökohtaisuuksiin kuin faktoihin ja asioihin. Tietysti työyhteisössä saattaa tulla toisinaan tilanteita, missä tapahtuu ylilyöntejä. Nämä pitäisi osata käsitellä ammattimaisesti, omat virheet myöntäen ja myös toisille anteeksi antaen.
(Tekstin lähteenä käytetty: Savonmäki Pasi, Opettajien kollegiaalinen yhteistyö ammattikorkeakoulussa. Teoksessa Nummenmaa & Välijärvi (Toim.) Opettajan työ ja oppiminen, Koulutuksen tutkimuslaitos 2006. Sivut 155-170.)