Osaamistavoitteista apua opetuksen suunnitteluun

Suunnitellessamme pienryhmässämme kestävän kehityksen opetusta ensimmäiseen opetustuokioomme minun vastuulleni kuului tuoda opetukseen jotain toiminnallista, erityisesti taloudelliseen kestävään kehitykseen ja sosiaaliseen kestävään kehitykseen liittyen.

Ajattelin, että suunnittelun kannalta on tärkeä huomioida, mitä opetustamme ohjaavissa asiakirjoissa sanotaan aiheesta. Niinpä aloitin suunnittelun tutkimalla mitä koulutuksemme osaamistavoitteet ja arviointikriteerit sanovat kestävän kehityksen teemaan liittyen. Löysin seuraavaa:

"Opettajaopiskelija tarkastelee esimerkkien avulla ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista oman koulutusalansa näkökulmasta."

Tästä sitten sainkin konkreettisen idean. Kehitin muutaman esimerkki -casen opiskelijoillemme pohdittavaksi. Tutustuttuani kestävästä kehityksestä kertoviin lähteisiin, hyvin voimakkaasti tuli ilmi, että kestävän kehityksen eri osa-alueet vaikuttavat toinen toisiinsa. Niinpä kehitin caseja, joissa löytyy pohdittavaa useammasta kestävän kehityksen osa-alueen näkökulmasta ja niiden välillä on jopa jännitettä. Kehittämäni caset ovat kuitenkin vain yksittäisiä esimerkkejä kestävän kehityksen ulottuvuuksien ja kysymysten tarkasteluun. Tarkoituksena ei siten ollut kattaa kaikkien koulutusalojen näkökulmia.

Case -työskentely on mielestäni hyvä tapa aktivoida opiskelijoita. Oppimisessa on kyse siitä, että oppilas ohjataan tekemään oppimistekoja eli oppimisen varmistamiseksi opiskelijaa tulee aktivoida. Case -työskentelyssä opiskelijat joutuvat pohtimaan ja prosessoimaan oppimaansa käytännössä, eli sisäistävät samalla oppimaansa. Lisäksi opiskelijat oppivat myös tärkeitä vuorovaikutuksen taitoja; kertomaan mielipiteensä, perustelemaan vastauksensa sekä kuuntelemaan toisia.

Lisäksi sain ajatuksen, että mikäli AC:ssä löytyy toiminnallisuus, jossa voi ottaa kantaa asioihin, ajattelin että voidaan pitää opetuksen aikana äänestys siitä kuinka luomissani case -tilanteissa tulisi toimia. Olen käyttänyt menetelmää aiemmin luokkaopetuksessa kuvitteellisen arvojanan avulla. Menetelmässä opiskelijat sijoittuvat luokassa olevalla kuvitteellisella arvojanalla siihen kohtaan, miten he suhtautuvat opettajan esittämiin väittämiin. Janan toiseen päähän menevät ne, jotka ovat eri mieltä esitetyn väittämän kanssa ja janan toiseen päähän menevät ne, jotka ovat samaa mieltä esitetyn väittämän kanssa. Tämän jälkeen opettaja kyselee perusteluita ja näin toivon mukaan syntyy keskustelua aiheesta. Tällaisen menetelmän vahvuutena on, että jokainen opiskelija aktivoituu ja joutuu mielessään pohtimaan asiaa ja ottamaan siihen kantaa. Lisäksi hiljaisissa ryhmissä se helpottaa keskustelun syntymistä.

Opiskelijat olivat tässä opetustuokiossa yllättävän yksimielisiä siitä, kuinka kehittämissäni case tilanteissa pitäisi toimia. Jotenkin olin ajatellut, että nämä esimerkit jakaisivat mielipiteitä ja syntyisi enemmän keskustelua. Ehkä eriäviä mielipiteitä ei syntynyt sen vuoksi, koska opetusryhmä oli hyvin pieni, muistaakseni 3-4 opiskelijaa. Ryhmämme opiskelijat olisivat hankkineet tabletit samantien ja jättäneet Järvisalon kuntaan luonnonsuojelualueen nykyiseen tilaansa. Chat kommenteissa tosin todettiin, että asiat vaatisivat laajaa ja perusteellista keskustelua ennen päätöksen tekoa.

Tunnista saatu palaute oli positiivista ja kannustavaa. Oli myös mielenkiintoista huomata, että osaamistavoitteissamme todetaan suunnittelun kohdalla seuraavaa: "Opettajaopiskelija tarkastelee opetuksen ja ohjauksen suunnittelua ohjaavien asiakirjojen merkitystä omassa opettajan työssään." Tämän kokemuksen perusteella opin, että opetuksen ja ohjauksen suunnittelua ohjaavat asiakirjat helpottavat opetuksen suunnittelua sen lisäksi, että ne varmistavat, että opetuksen sisältö ja menetelmät auttavat saavuttamaan osaamiselle asetetut tavoitteet.

Suomen koulutusjärjestelmä

Suomessa on kaiken kaikkiaan monipuolinen ja laadukas koulutusjärjestelmä. Opintoja voi suorittaa monin eri tavoin ja oman ammatillisen osaamisen kehittämiseksi on lukuisia mahdollisuuksia.

Kasvatustyössä tehtävästä riippumatta tulee aika-ajoin keskusteluja eri ikäisten nuorten kanssa koulutusmahdollisuuksista ja erilaisista ammattipoluista.

Mielestäni tarvitsemme lisää joustavuutta järjestelmään. Palaan tarkemmin tähän aiheeseen, kun pohdin miten suoritan käytännön opetusharjoittelun ja minne suuntaan harjoitteluun.

Opetuksen suunnittelua, toteutusta ja palautetta

Kahden pidetyn webinaarin jälkeen olen ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa opetusta aiheista "Kestävä kehitys opettajan työssä " (6.6) ja "Miten ohjaus muuttuu opiskelijan osaamisen kehittymisen myötä?" (13.6.)

Tuntien suunnittelu on tuntunut tähän mennessä vähän hapuilulta. Ensinnäkin tähän on vaikuttanut se, että verkko opetusympäristönä on minulle täysin uusi. Olen huomannut, että vaikka olen tottunut suunnittelemaan toiminnallisia opetustuokioita, ei silti ole helppoa kehittää toiminnallisuutta verkkoon. Luultavasti tähän vaikuttaa se, kun en vielä tunne käytettävää opetusalustaa kunnolla. Toivon, että voisin tutustua AC:n mahdollisuuksiin ja toimintoihin jossain välissä paremmin, vaikka en Host olekaan. Haluan kuitenkin opetella kyseisen ohjelman käytön ja saada osaamista sen tarjoamista mahdollisuuksista. 

Aikaa on siis mennyt uusien ohjelmien käytön opetteluun. Olen samaan aikaan opetellut sekä blogin rakentamista, että esimerkiksi juuri AC:n käyttöä. Opiskeluun liittyvien dokumenttien löytäminen  ja Googlen tarjoamien sovellusten käyttö on myös ollut uutta. Olen kuitenkin ollut erittäin innoissani kaikista jo tähän mennessä oppimistani asioista.

Ensimmäisellä opetuskerralla meillä oli tiimin sisällä tiukkoja keskusteluja siitä kuinka opetus suunnitellaan ja rakennetaan. Meillä oli tiimiläisten kesken ehkä hieman eriäviä näkemyksiä siitä, mitä aiheesta on tarpeellista tuoda esille. Pyrin perustelemaan omaa näkemystäni  sillä, mitä meidän opettajakoulutuksen omissa osaamistavoitteissa sanotaan aiheesta. Osaamistavoitteista käsin oli mielestäni helppo ideoida sisältöä ja toteuttamista. Lisäksi olimme ymmärtäneet hieman eri tavalla mitä tunnin toteutukselta odotetaan. Itse halusin keskittyä enemmän  toiminnallisiin ja aktivoiviin menetelmiin ja vähemmän tietopohjaiseen powerpoint diaan. Teimme kuitenkin kompromisseja ja saimme mielestäni kasaan riittävän hyvän suunnitelman toteuttavaksi.

Toisella suunnittelukerralla toimin ryhmän vastaavana, mutta jouduin aikapulaan, koska minulla ei ollut internetiä oikeastaan käytettävissä kolmeen päivään. Niinpä suunnittelu jäi vähän pintapuoliseksi. Onneksi olin jo etukäteen etsinyt aiheeseen soveltuvaa sisältöä ja jakanut sen Google -drivessa ja  tiimimme oli ollut nettipimentoni aikana oma-aloitteisesti aktiivinen suunnittelussa, joten saimme riittävästi tietoa ja asiaa käsiteltäväksi opetustuokioon. Toiminnallisuutta pyrittiin hakemaan mm. Kahootin avulla ja testasimme sen toimintaa etukäteen. (Lopulta kävi kuitenkin toteutusvaiheessa niin, että en saanut omalta kannettavalta ACtä+Kahootia toimimaan yhteistyössä.) Toivon, että jatkossa opimme uusia toiminnallisia verkko-opetusmenetelmiä tiimimme kanssa.

Keräsimme opetuksestamme palautteen Googlen Forms -työkalua käyttäen. Pyrimme palautteessa pyytämään palautetta sekä toteutuneesta opetuksesta että käytetystä materiaalista.

Ensimmäisestä tunnista saatu palaute oli pääasiassa positiivista. Olin omasta mielestäni ehtinyt hyvin perehtyä opetettavaan aiheeseen, joten tämän asian käsittely toteutui aika luonnollisesti ja luontevasti, kuten palautteessakin sanottiin. Ainoa negatiivinen palaute, joka ryhmällemme tuli koski tietomäärää. Jotkut kokivat, että sitä olisi voinut vähentää. Olen samaa mieltä palautteen antajien kanssa, että tietomäärä oli runsas käsiteltäväksi 45 minuutissa. Ajattelen, että aihetta olisi voitu käsitellä paljon toteutunutta kauemminkin, koska näkökulmia opettajan työhön on niin monia. Jatkossa opetusta tulee kuitenkin kehittää siihen suuntaan, että suurin osa aiheen tietopaketista annetaan ennakkomateriaalina, jolloin itse oppitunnin voisi käyttää aiheen varsinaiseen käsittelyyn.

Toinen opetuskerta oli minulle hankala. En käytännössä kyennyt valmistautumaan kunnolla ja aiheen sisäistäminen jäi itsellä pintapuoliseksi. Nyt saatu palautekin antoi viitteitä siihen, että kehitettävää tästä jäi. Jonkun mielestä olin ilmeisesti hieman flegmaattinen ja jonkun mielestä asia vähän junnasi. Uskon, että kun ehdin paneutua itse kunnolla aiheeseen, niin se näkyy myös vuorovaikutuksessa ja toteutuksessa. Jatkossa pyrin siis perehtymään aiheeseen syvemmin ja uskon, että sillä on positiivisia vaikutuksia toteutuspuoleen.

Toisella kerralla myös tunnin tekninen toteutus epäonnistui osittain. En jostain syystä saanut Kahootia toimimaan. Kävimme tiimin kanssa kyllä etukäteen läpi, miten tämä käytännössä toimii, mutta testaamatta jäi miten kyseinen tekniikka toimii omilla laitteillani. Opin, että tekniikka on testattava etukäteen omakohtaisesti ja varmistettava se toimii halutulla tavalla.

Molemmilla kerroilla sain positiivista palautetta vuorovaikutteisuudesta. Mielestäni tämä kertoo siitä, että pyrin opetustilanteissa opiskelijalähtöisyyteen siten, että opiskelijat ovat itse aktiivisessa roolissa opetuksessa. Olen siis oppinut jo jotain oppimisesta ja sen prosesseista. Ajattelen kuitenkin, että tässä vuorovaikutteisuudessa haluan vielä edelleen kehittyä. Internet on haastava opetusympäristö juuri tämän vuorovaikutteisuuden näkökulmasta. Jatkossa pyrin oppimaan uusia ja parempia vuorovaikutteisuutta edistäviä verkko-opetusmenetelmiä.

Comeniuksen vala opettajan eettisenä ohjeena

Tammikuussa Educa -messuilla julkaistu ja opetusalan eettisen neuvottelukunnan laatima Comeniuksen vala on kokonaisuudessaan hieno innovaatio. Mielestäni se nostaa opetusalan arvostusta ja tuo esille opetustyön tärkeyden ja merkittävyyden. Lisäksi sillä on tärkeä viesti:  kaikessa opetustoiminnassa taustalla tulisi olla eettisesti kestävä toiminta.

Lähipäivillä tutustuimme tuleviin opetussisältöihin. Yhtenä aiheena oli opettajan arvo-osaaminen ja siihen liittyen me keskustelimme pienryhmissä opettajan työtä ohjaavista eettisistä periaatteista arvoista.

Näin jälkikäteen analysoituna ryhmämme löysi yllättävän paljon samoja näkökulmia, jotka löytyvät myös Comeniuksen valasta.

Mielestäni opettajan työ on kuvailtu valassa erittäin hyvin. Ajatus siitä, että opettajan työn päämääränä on ihmiskunnan yhteisen tieto-, osaamis- ja kulttuurivarannon välittämisen lisäksi myös näiden uudistaminen on innostava ja inspiroiva. 

Valassa on yksi kohta, joka saa miettimään, onko siihen valittu  sanamuoto paras mahdollinen.  Mielestäni kehotus oman ammattitaidon ylläpitämiseen on sinänsä hyvä asia. Haluaisin kovasti tulkita ammattitaidon ylläpitämisen  niin, että siihen  sisältyy myös ajatus omasta jaksamisesta ja työhyvinvoinnista huolehtiminen. Sen vuoksi kehotus  jatkuvaan itsensä kehittämiseen on minulle hieman liian "burnoutistinen". On toki hyvä jos opettaja on kiinnostunut oman ammattitaitonsa kehittämisestä. Tämän kuitenkin tulee tapahtua kunkin omien voimavarojen ehdoilla, koska muuten kärsijänä ovat opettajan itsensä lisäksi oppilaat, opiskelijat ja koko työyhteisö. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu myös kestävän kehityksen teemoihin, aihe jota olen käsitellyt blogissani jo aiemmin.

Näkökulma sosiaaliseen kestävään kehitykseen: nuorten työpajatoiminta

Meidän omalla opiskelijatiimillämme oli opetusaiheena viime kerralla "Miten ohjaaminen muuttuu opiskelijan osaamisen kehittymisen myötä?" Halusin perehtyä aiheeseen tarkemmin ja saada aiheesta lisää tietoa ihmisiltä, jotka tekevät tällaista päivittäisessä työssään. Ajattelin, että menisin tapaamaan muutamia opettajia. Koska paikalliset koulut olivat jo aloittaneet kesälomansa tuli mieleeni, että voisin tutustua koulun asemasta paikalliseen nuorten työpajatoimintaan.

Nuorten työpajatoiminnan tunteminen on mielestäni tärkeää opettajan työssä, koska työpajatoiminta on tärkeä osa ammatillisen koulutuksen lähitoimintaympäristöä. Lisäksi yhteisöpedagogina ja nuorisotyön ammattilaisena minun tulee tuntea niitä menetelmiä, jotka ovat nuorten tukemiseksi eri elämäntilanteissa mahdollisia. Ajattelin myös, että käymällä tutustumassa työpajatoimintaan verkostoidun samalla alueeni ja alani tärkeiden toimijoiden kanssa.

Nuorten työpajalla vierailuni oli sikälikin ajankohtaista opintojeni kannalta, että edellisellä kerralla opetusvastuullemme kuului kestävä kehitys opettajan työssä.  Koen, että sosiaalisen kestävän kehityksen kysymykset ja ongelmat ovat osa syy siihen, miksi yleensäkin koen kutsumusta kasvatusalalle. Haluan olla osana sitä joukkoa, joka pyrkii edistämään sosiaalisesti kestävää tulevaisuutta erityisesti lapsille, nuorille ja perheille.

Nuorten työpajalla tuetaan sellaisia nuoria, jotka joko etsivät omaa alaansa, eivätkä ole juuri sillä hetkellä koulutuksessa tai jotka ovat valmistuneet ammattiin, mutta eivät vielä ole saaneet töitä. Keskustellessani työpajalla työskentelevien Antin ja Matin kanssa, käsitykseni toiminnasta ja sen tavoitteista vahvistui. Nuorten työpajaohjaajien työssä yhdistyy sekä nuorten opettaminen että ohjaaminen. Tavoitteena on, että nuoret vahvistuvat itseohjautuvuudessa ja oppivat tärkeitä työelämätaitoja.

Kurikan nuorten työpajalla valmistetaan muun muassa leikkivälineitä päiväkoteihin.

Kuvan pakkaus lähdössä paikalliseen päiväkotiin!

Antti ja Matti kertovat, että tärkeä osa työtä on se, että saa alussa rakennettua luottamuksen ja siihen perustuvan toimivan vuorovaikutuksen puolin ja toisin  nuoren kanssa. Vasta tämän jälkeen alkaa varsinainen ohjaustyö. Tämä oli hyvä muistutus itsellenikin. Luottamuksen rakentaminen on tärkeä osa opettajan ammattitaitoa. Keskusteluistamme jäi erityisesti mieleen se, kuinka tärkeää on pyrkiä motivoimaan ja kannustamaan. Motivaation kasvaessa ohjaaminen "helpottuu", koska nuoren itseohjautuvuus lisääntyy. Tämä kävi ilmi myös Grow:n mallissa, jota käsittelimme omassa opetuksessamme. Kyseisessä mallissa opettajan rooli muuttuu opiskelijan edistyessä itseohjautuvuudessaan.

Vieraillessani opin, että työpajatoiminta on tärkeä käytännön esimerkki siitä, miten yhteiskunnassamme pyritään turvaamaan ja edistämään sosiaalista kestävää kehitystä. Työpajatoiminta mahdollistaa nuorten osallisuutta ja vähentää syrjäytymisen riskiä. Työpajan toiminta on vahvasti yhteisöllistä, joten se tuo nuorten elämään ihmissuhteita ja tukee nuorten verkostoitumista. Työpajatoimintaan osallistuvia nuoria pyritään ohjaamaan kohti jatkokoulutusta tai saamaan töitä. Työpajatoiminnalle asetettujen tavoitteiden saavuttamisella on merkitystä nuorelle itselleen, mutta myös taloudellisen kestävän kehityksen näkökulmasta katsottuna.

Kokemuksellinen oppiminen, reflektio ja tämä blogi

Kokemuksellisen oppimiskäsityksen pääajatus on, että kokemuksen kautta päästään kohti oppimista ja asioiden sisäistämistä. Kokemukselliseen oppimiseen kuuluu, että kokemuksia ja toimintaa reflektoidaan ja näin oppijan ymmärrys syvenee ja tapahtuu osaamisen kehittymistä ja oppimista. Kokemukselliseen oppimiseen kuuluu, että kokemuksien ja reflektion vuorottelu on yhä uudelleen jatkuva prosessi. 

Ryhmäkeskustelut ovat yksi reflektoinnin muoto. Ne tuottavat uusia näkökulmia ja auttavat opiskelijoita prosessoimaan omia kokemuksiaan. Meidän opinnoissamme yksi tärkeä esimerkki tästä on vertaisarviointi -webinaarit.

Kokemuksiin palaaminen tapahtuu omassa opettajaopinnoissani erityisesti tämän blogin muodossa. Aluksi ajatus blogin kirjoittamisesta oppimisen ja ammattitaidon kehittämisen välineenä tuntui jonkin verran oudolta, mutta alan ymmärtää tämän merkitystä oman ammattitaidon kehittämisessä päivä päivältä paremmin. Yksi näkökulma tähän blogiin on, että tämä on eräänlainen oppimispäiväkirjä. 

Huomaan, että opinnoissamme on hienosti suunniteltu ja  mahdollistettu tämä kokemuksien ja reflektion vuorottelu oman ammattitaitomme kehittämiseksi.

Opettajaksi kasvamisen ensiaskeleita

Olen aloittanut opettajaksi kasvamisen melkeinpä heti lukiosta päästyäni noin kaksi vuosikymmentä sitten ottamalla vastaan erilaisia opettajien viransijaisuuksia. Vuosien aikana eripituisia sijaisuuksia on kertynyt jo lähemmäs 70. Niinpä olen varsinaisten opettajan opintojen aloittamiseen mennessä kohdannut jo monia erilaisia opetusyhteisöjä, erilaisia opetusryhmiä sekä erilaisia oppijoita sekä kasvanut ja kehittynyt opettajana.

Ensimmäiset opetusmenetelmiäni koskevat muistikuvani ovat reilun kymmenen vuoden takaa. Muistan käyneeni tällöin erään kokeneemman kollegan kanssa keskusteluja siitä, mitkä ovat vahvuuksiani ryhmän opettajana. Totesin pitäväni erityisesti luennoimisesta ja koin olevani tämän menetelmän jonkinlainen lahjakkuus. Olin hyvä käymään asioita läpi. Luentojani aiheesta kuin aiheesta väritin omakohtaisilla kokemuksilla ja huumorilla. Koin, että tunneillani viihdyttiin. Nyt vasta kasvettuani hieman aikuisemmaksi opettajan urallani, olen kiinnittänyt erityisesti huomiota myös oppijoiden oppimiskokemuksiin ja –tuloksiin. Olen ymmärtänyt, että tunnilla viihtyminen luo kyllä hyvät lähtökohdat tunneille, mutta asioiden syvälliseen oppimiseen siitä on vielä matkaa.

Asioiden läpikäymisen pedagogiikka oli minulle erityisen läheinen siihen asti, kunnes uskaltauduin tämän kokeneemman kollegan kannustamana mukavuusalueeni ulkopuolelle ja kokeilin opetusmenetelmänä draamaa. Historiallisten tapahtumien ymmärtämisessä ja käsittelyssä draama toimikin loistavasti. Opiskelijoista aisti tyytyväisyyttä, sillä hekin olivat kokeneet jotain erityistä oppimistilanteessa. Ymmärsin, että tämän oppimiskokemuksen kautta he kykenevät jäsentämään asiat paremmin osaksi omaa osaamistaan. Minäkin opin samalla - kokemuksen kautta!

Tästä todellisesta ahaa-elämyksestä meni vielä muutama vuosi, kunnes eräs ammattikorkeakoulun opettajani esitteli meille opiskelijoilleen yhteistoiminnallista oppimista sekä teoriassa että käytännössä. Vasta silloin ymmärsin kuinka merkittäviä vaikutuksia opetusmenetelmällä on oppimiseen. Ymmärsin, että jo pelkkä menetelmä saattaa tuottaa arvokkaita oppimiskokemuksia sen lisäksi, että käsiteltävänä olevaan aiheeseen saa toiminnallisuuden kautta paljon henkilökohtaisemman ja syvemmän otteen. Nykyään ilmoitankin ylpeästi olevani erilaisten ja monipuolisten opetusmenetelmien kannattaja, ja olen itsekin innovoinut muutamia menetelmiä. Eräs kehittämistäni menetelmistä palkittiinkin vuonna 2013 innovaatiokilpailussa.

Hakeuduin Oulun ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajan koulutukseen erityisesti sen vuoksi, että mielestäni Oamkin Amokin verkko-opiskelumahdollisuus vaikutti erittäin mielenkiintoiselta opintojen suoritusmenetelmältä. Ajattelin, että tällaisen koulutuksen jälkeen olen kehittynyt sekä opetusosaamisessa että verkko-opetuksen menetelmäosaamisessa. Uskon vahvasti, että tulevaisuuden koulutus- ja työelämässä verkko-osaamisen taidot osoittautuvat tärkeäksi osaksi ammatillista osaamista.

Mielenkiinnolla ja innolla olen paneutumassa nyt alkaneisiin opintoihin. Hymy olikin herkässä, kun ensimmäisillä lähipäivillä näytettiin läpikäymisen pedagogiikkaa lämpimästi kritisoiva –video. Olen tullut oikeaan juuri oikeaan paikkaan!