Ydinainesanalyysi opetuksen suunnittelussa

Ydinainesanalyysi on menetelmä, jolla luokitellaan tavoiteltavaa osaamista sen tärkeyden ja merkittävyyden mukaan. Luokittelu tehdään koulutuksen opetussuunnitelman ja opetussuunnitelman osaamistavoitteiden sekä arviointikriteerien pohjalta. Ydinainesanalyysissa tavoiteltavaa osaamista tarkastellaan kahdesta eri näkökulmasta. Toinen näkökulma on tiedollinen osaaminen ja toinen on taidollinen osaaminen.

Kolmitasoisessa luokittelussa voidaan käyttää seuraavia kriteereitä (Lähde OK-opintokeskus):

Koen ydinainesanalyysin erittäin merkittävänä välineenä suunnitellessa opetusta ja ohjausta. Se auttaa opettajaa suhteuttamaan  opintokokonaisuuden sisältöjä toisiinsa ja huomioimaan tämän esimerkiksi opetuksen ajankäytön suunnittelussa. Must know -ainekseen voidaan käyttää suhteessa enemmän aikaa kuin esimerkiksi Nice to know -ainekseen. Ydinainesanalyysi mahdollistaa opiskelun eriyttämistarpeiden huomioimisen jo suunnitteluvaiheessa. Lisäksi opiskelijoiden opiskelua voidaan suunnata heidän omiin kiinnostuksen kohteisiin paremmin, kun ydinainesanalyysin pohjalta voidaan suunnitella erilaisia vapaavalintaisia moduuleita opintokokonaisuuden sisälle.

Webinaarien 14.9 ja 21.9 palautteet

Syyskauden ensimmäisissä webinaareissa ryhmällemme oli tullut tehtäväksi suunnitella opetukset aiheista "Millainen on laadukas oppimisprosessi oppijan näkökulmasta" sekä "pedagoginen käsikirjoitus".

Ensimmäisen opetustuokion suunnittelussa ryhmässämme oli erilaiset käsitykset siitä, mitä oppimisprosessilla tarkoitetaan. Pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen ja mielestäni saimme tehtyä sopivan suunnitelman.

Toteutuksessa en mielestäni onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. On mielenkiintosta huomata, että silti palaute oli pääasiassa positiivista. Tämä johtunee siitä, että palautetta antaneet eivät tienneet, miten tunti oli tarkoitus toteuttaa, joten he eivät arvioineet sen onnistumista omasta näkökulmastani. Positiivinen palaute viittaa siihen, että oppimista oli kuitenkin tapahtunut.

En kuitenkaan omasta mielestäni kyennyt käsittelemään riittävän hyvin tunnin eri opetusaihioita saati liittämään niitä osaksi opiskeluidemme osaamistavoitteita. Huomasin tästä, että tarvitsen aikaa tunnin valmisteluun opetustuokion suunnitelman valmistumisen jälkeenkin. Minun tulee varmistua, että osaan myös toteuttaa suunnitellun opetuksen riittävän hyvin.

Yksi palautetta antaneista oli huomannut, että en juurikaan käsitellyt ennakkotehtävää. Minun tulee varata ennen tuntia aikaa ennakkotehtävän tuloksien tutkimiseen sekä sen pohtimiseen, miten ennakkotehtävä käsitellään opetustuokiossa.

Toisen webinaarin palautteet olivat niukat. Sain palautetta vain yhdeltä osallistujalta. Pitää jatkossa kiinnittää huomioita siihen, että saisin enemmän palautetta. Lisäksi olen huomannut, että saatu palaute ei välttämättä vastaa omaa arviotani toteutuksen onnistumisesta.

Jälkimmäisen webinaarin toteutuksessa minulla oli samoja ongelmia kuin kesän toisessa webinaarissakin. Ongelmat olivat lähinnä tietoteknisiä ja tämä tarkoittaa sitä, että työskentely-ympäristön hallinnan opettelemiseen pitää varata ennen seuraavaa opetustuokiota aikaa. Otankin seuraavaa kertaa ajatellen tavoitteeksi, että opetukseni tekninen toteutus onnistuisi suunnitellusti.

Webinaarien 3.6 ja 13.6 palautteet

Kahden pidetyn webinaarin jälkeen olen ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa opetusta aiheista "Kestävä kehitys opettajan työssä " (6.6) ja "Miten ohjaus muuttuu opiskelijan osaamisen kehittymisen myötä?" (13.6.) Keräsimme opetuksestamme palautteen Googlen Forms -työkalua käyttäen. Pyrimme palautteessa pyytämään palautetta sekä toteutuneesta opetuksesta että käytetystä materiaalista.

Ensimmäisestä tunnista saatu palaute oli pääasiassa positiivista. Olin omasta mielestäni ehtinyt hyvin perehtyä opetettavaan aiheeseen, joten tämän asian käsittely toteutui aika luonnollisesti ja luontevasti, kuten palautteessakin sanottiin. Ainoa negatiivinen palaute, joka ryhmällemme tuli koski tietomäärää. Jotkut kokivat, että sitä olisi voinut vähentää. Olen samaa mieltä palautteen antajien kanssa, että tietomäärä oli runsas käsiteltäväksi 45 minuutissa. Ajattelen, että aihetta olisi voitu käsitellä paljon toteutunutta kauemminkin, koska näkökulmia opettajan työhön on niin monia. Jatkossa opetusta tulee kuitenkin kehittää siihen suuntaan, että suurin osa aiheen tietopaketista annetaan ennakkomateriaalina, jolloin itse oppitunnin voisi käyttää aiheen varsinaiseen käsittelyyn.

Toinen opetuskerta oli minulle hankala. En käytännössä kyennyt valmistautumaan kunnolla ja aiheen sisäistäminen jäi itsellä pintapuoliseksi. Nyt saatu palautekin antoi viitteitä siihen, että kehitettävää tästä jäi. Jonkun mielestä olin ilmeisesti hieman flegmaattinen ja jonkun mielestä asia vähän junnasi. Uskon, että kun ehdin paneutua itse kunnolla aiheeseen, niin se näkyy myös vuorovaikutuksessa ja toteutuksessa. Jatkossa pyrin siis perehtymään aiheeseen syvemmin ja uskon, että sillä on positiivisia vaikutuksia toteutuspuoleen.

Toisella kerralla myös tunnin tekninen toteutus epäonnistui osittain. En jostain syystä saanut Kahootia toimimaan. Kävimme tiimin kanssa kyllä etukäteen läpi, miten tämä käytännössä toimii, mutta testaamatta jäi miten kyseinen tekniikka toimii omilla laitteillani. Opin, että tekniikka on testattava etukäteen omakohtaisesti ja varmistettava se toimii halutulla tavalla.

Molemmilla kerroilla sain positiivista palautetta vuorovaikutteisuudesta. Mielestäni tämä kertoo siitä, että pyrin opetustilanteissa opiskelijalähtöisyyteen siten, että opiskelijat ovat itse aktiivisessa roolissa opetuksessa. Olen siis oppinut jo jotain oppimisesta ja sen prosesseista. Ajattelen kuitenkin, että tässä vuorovaikutteisuudessa haluan vielä edelleen kehittyä. Internet on haastava opetusympäristö juuri tämän vuorovaikutteisuuden näkökulmasta. Jatkossa pyrin oppimaan uusia ja parempia vuorovaikutteisuutta edistäviä verkko-opetusmenetelmiä.

Ajatuksiani opetusta ohjaavista asiakirjoista

Webinaarissa tuli ilmi, kuinka paljon onkaan niitä asiakirjoja, jotka vaikuttavat opetuksen suunnitteluun. Listassa oli 15 erilaista lakia, asetusta ja ohjetta vaikuttavat siihen, miten opetusta tulisi toteuttaa koulutusympäristöstä riippuen. Asiakirjojen merkitys riippuu osaltaan tietysti siitä, mistä perspektiivistä koulutusta ja opetusta ollaan suunnittelemassa. Tarkoitan, että koulujärjestelmämme eri tasoilla (valtakunnan taso, koulutuksen järjestäjän taso, opintoryhmän taso, opiskelijan taso) asiakirjojen merkitys on hieman erilainen.

Näen, että erilaiset asiakirjat varmistavat osaltaan opiskelijoiden mahdollisuudet saada koulutuksesta työelämän vaatimat valmiudet, osaaminen ja ammattitaito. Ne varmistavat, että eri paikkakunnilla ja erilaisissa toimintaympäristöissä toimivien oppilaitosten opiskelijoilla olisi mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet oppia sekä kehittää itseään ja osoittaa osaamistaan.

Mielestäni tärkeimmät asiakirjat, jotka yksittäistä kurssia suunnittelevan opettajan tulee tuntea ovat seuraavat:

1. Valtakunnalliset tutkinnon perusteet

2. Koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelma

3. Hops ja Hojks

4. Arviointiasiakirjat

Koulutusta koskevat opetussuunnitelmat ja tutkinnon perusteet vaikuttavat merkittävästi opetukseen ja ohjaukseen, koska niissä määritellään opintojen perusrakenne sisältöineen, laajuuksineen sekä tavoitteineen. Nämä luovat ne opinnoille valmiit raamit, joiden pohjalle opettaja voi suunnitella opetuksen.

Myös hops, hojks ja arviointiasiakirjat vaikuttavat näihin. Jälkimmäiset ohjaavat myös opettajaa opetuksen, ohjauksen ja arvioinnin suunnittelussa. Olen myös toisaalla tässä blogissa kertonut, miten olen hyödyntänyt osaamistavoitteita ja arviointikriteerejä opetuksen suunnittelussa.

Olen oppinut Hopsin merkityksestä paljon tämän opettajakoulutuksemme aikana. Omaa Hopsia tehdessä olen ymmärtänyt, että miten itsearviointi ohjaa opiskelijaa tarkastelemaan koulutuksen osaamistavoitteita ja arviointikriteerejä. Hops tukee myös opettajan ohjaustyötä ja lisäksi opiskelijan itseohjautuvuutta sekä helpottaa opiskelijan ja opettajan välistä dialogia.  Meidän amok -opintojemme Hops löytyy opiskelijan omasta pilvipalvelusta. Asiakirja on sekä opettajan että opiskelijan käytössä ja päivitettävissä. Hops -asiakirjan kautta opettaja saa ajantasaista tietoa opiskelijan opintojen etenemisestä ja voi tarvittaessa reagoida, mikäli kokee tämän tarpeelliseksi.

Hojksista on jokin verran kokemusta peruskoulun sekä nuorisokodin puolelta. Kokemukseni mukaan Hojks on laadittu kaikille, joiden opetuksen järjestelyissä on jotain poikkeavia piirteitä.  Hojksin tarkoituksena on varmistaa ja turvata oppilaan tai opiskelijan yksilöllinen oppimisprosessi pitkäjänteisellä tavalla.

Muista asiakirjoista ajattelen, että opettajan on hyvä olla niistä tietoinen ja ymmärtää niiden välillinen merkitys opetuksen suunnittelussa. Esimerkiksi opetusta ei tietenkään tule järjestää esimerkiksi pelastussuunnitelman tai työsuojeluasiakirjojen vastaisesti, mutta mielestäni ne eivät varsinaisesti liity opiskelijan osaamisen kehittymiseen ja varsinaiseen oppimisprosessiin.

Oppimisesta ja oppimiskäsityksistä

Siitä miten oppiminen ymmärretään, on monia erilaisia tulkintoja. Tähän vaikuttaa erityisesti se, miten muut oppimiseen liittyvät osatekijät määritellään. Yksi oppimisen määrittelyyn ja ymmärtämiseen vaikuttava ilmiö on kehitys. Näkemys, missä kehitys ja oppiminen käsitetään eri ilmiöinä, kehitys nähdään oppimisen edeltäjänä. Tämä tarkoittaa sitä, että oppimista edeltää aina jokin kehitys, ja tietyn asian oppiminen on mahdollista vain tietyn kehitystason saavuttamisen jälkeen. Tällaisessa mallissa nähdään, että oppiminen ja kehitys ovat eri prosesseja. Tämän mallin mukaan opiskelijan kehitystaso tulee huomioida opetuksessa. Näkemys, jossa oppiminen ja kehitys nähdään samana ilmiönä lähestyy asiaa niin, että oppiminen on prosessi, joka muuttaa ihmistä ja ihminen kehittyy. Kolmannessa lähestymistavassa oppiminen ja kehitys ovat dynaamisessa vuorovaikutuksessa keskenään.

Vygotsky on hahmotellut mielestäni mielenkiintoista teoriaa lähikehityksen vyöhykkeestä. Tämä vyöhyke muodostuu lapsen potentiaalisen ja aktuaalisen osaamisen välille. Mallissa kehittyäkseen oppijan on saavutettava potentiaalisen osaamisen alue. Ymmärrän asian niin, että lapsella on jotain potentiaalista osaamista, ja kun hän kehittyy ja oppii, hänen potentiaalinen osaamisensa tulee osaksi hänen aktuaalista osaamistaan. Mallissa kehittyminen tapahtuu pedagogisessa suhteessa eli oppiminen on siten sidoksissa sosiaaliseen toimintaan. Mielestäni Vygotskin malli auttaa hahmottamaan oppimisprosessia, kuvaahan se oppimista oppijan näkökulmasta ja kasvattajalla voidaan nähdä olevan ohjaava rooli prosessissa.

Oppimista on ymmärretty ja kuvattu eri aikoina eri tavoin. Yleisesti puhutaan erilaisista oppimiskäsityksistä. Erilaisia oppimisteorioita ovat muun muassa behavioristinen, kognitiivinen, kokemuksellinen ja konstruktivistinen oppimiskäsitys. Olen aiemmissa opinnoissani (yhteisöpedagogi) opiskellut erilaisia oppimisteorioita. Seuraavassa kerron lyhyesti eri oppimiskäsityksistä.

Behavioristinen oppimiskäsitys vallitsi erityisesti viime vuosisadan alkupuolella. Keskeinen ajatus oppimisnäkemyksessä on muun muassa palkitseminen ja rankaiseminen, ja näillä pyritään saamaan oppijassa toivottuja reaktioita. Behavioristisen oppimiskäsityksen taustalla on erilaisia eläinkokeita. Behavioristinen oppimiskäsitys on opettajakeskeinen ja korostaa opettajan toimintaa. Oppija taas nähdään lähinnä passiivisena vastaanottajana. Behavioristista oppimiskäsitystä on kritisoitu muun muassa siitä, että oppijat eivät kuitenkaan reagoi tilanteisiin samalla tavalla. Nykyään ajatellaan, että oppiminen on enemmänkin yksilöllinen prosessi.

Kognitiivisessa oppimiskäsityksessä oppiminen ymmärretään ikään kuin muistamisena. Keskeistä siinä on informaatioprosessi ja ihminen nähdään tiedon käsittelijänä. Kognitiivisessa oppimiskäsityksessä huomio on behavioristista oppimiskäsitystä enemmän oppimisessa. Kokemuksellisen oppimisnäkemyksen pääajatus on, että oppiminen tapahtuu reflektoimalla kokemuksia ja toimintaa, ja näin syntyy ymmärtämistä sekä osaamista ja ihminen saa uusia toimintamalleja. Kokemuksien ja reflektion vuorottelu on yhä uudelleen jatkuva prosessi. Kokemukseen palaaminen voi tapahtua esimerkiksi oppimispäiväkirjan muodossa, kuten Amok opinnoissa tehdään. Ryhmäkeskustelut ovat toinen reflektoinnin muoto. Keskusteluiden tulokset tuottavat uusia näkökulmia ja toimivat pohjana soveltaa sitten uusia ajatuksia käytäntöön.

Konstruktiivinen oppimiskäsitys on mielestäni lähellä kokemuksellista oppimiskäsitystä. Konstruktiivisessa oppimisessa korostuu enemmän oppijan aikaisemmat tiedot ja kokemukset sekä yleensäkin oppijan tapa hahmottaa maailmaa ja maailmankuvaa. Konstruktiivisessa oppimisessa oppija omaksuu omista lähtökohdistaan itseohjautuvasti ja tavoitteellisesti uutta tietoa konstruoiden.

Yhteistoiminnallinen oppiminen on konstruktiivisen oppimisen piirteitä sisältävä sosiaalisen oppimisen muoto. Siinä oppilaat eivät prosessoi tietoa pelkästään itsenäisesti ja yksinään, vaan tärkeänä osana on nimenomaan sosiaalinen, aktiivinen vuorovaikutus toisten oppijoiden kanssa. Yhteistoiminnallinen oppiminen on käytännöllinen suhtautumistapa oppimisen lisäksi myös toisiin ihmisiin ja omaan ympäristöön. Yhdessä oppimisessa on keskeistä vuorovaikutus, joka ei tarkoita vain keskustelua vaan toisten huomioimista ja auttamista sekä aktiivista yhteistyötä. Mielestäni yhteistoiminnallisessa oppimisessa on mielenkiintoista se, että siinä oppijat näyttävät kehittävän osaamistaan myös yhteistoiminnassa ja vuorovaikutuksessa.

Alla taulukko, jossa on nähtävissä eri oppimiskäsityksiä tiivistetyssä muodossa: